Syksy on säilöntäaikaa - patalaput

Marjasato kypsyy ja omenat tipahtelevat puista - on aika hillota ja säilöä. Tilkkuhillopurkit koristavat patalappuja, oli sitten hyvä tai huono satovuosi.

Hillopurkkiblokki on ommeltu paper piecing - tekniikalla. Melko pieniäkin tilkkuja pystyy hyödyntämään tällä metodilla, kunhan sopiva väri ja kuosi löytyy.

Pannulapuissa on taustapuolella kierrätettyä farkkua ja välissä eristeenä puuvilla-polyester -fleecekangas. Tikkaukset näkyvät farkkupuolella paremmin kuin etupuolella, ainakin valokuvassa.

Näillä kangaskerroksilla pannulapun reunoista tuli sen verran paksuja, että reunatikkaus taivutti yhden ompelukoneen neulan käyttökelvottomaksi. Käsipyörääkin täytyi käytellä tukevimpien kohtien ylittämiseen.

Toiveiden talvi

Tänä mustana joulukuisena päivänä mieleen tulee kauniit lumiset maisemat vuosien varrelta. Toiveiden talvi on tietysti kauniin lumivaippainen, kevyesti pakkasen puolella, ja aurinko paistelee ainakin sen hetken, kun tällä puolella palloa ehtii.

Lumi peittelisi armollisesti lakastuneet kukat ja kasvit. Kaikki kuollut ja ruskeakin kaunistuu lumiviitassa.

Vihreä väri korostuu lunta vasten, kun muut värit ovat vähissä. Tässäkö syy meidän suomalaisten värimakuun, joka ei yleensä ole kovin runsas?

Tämä kuva on melko epätarkka, mutta jokainen joka on pakkaspäivänä ulkoillut, tietää välittömästi, millaiselta sää kuvassa tuntuu.

Pakastemarjat säilyvät hyvin ulkona linnuille ja oraville. Miten eläinten ravintotilanteen käy jatkossa, jos pakastemarjoja ei enää ole tarjolla?

 

Hetken on tämä herkkupöytä katettuna, kunnes parvi rastaita tai tilhiä saapuu paikalle.

Kuvia katsellessa tekee mieli kaivaa sukset pölykerrosten alta ja lähteä umpihankeen hiihtämään. Niskassa voi aivan tuntea puiden oksilta pudonneen lumen kirpeän kylmyyden.

Aurinkoisella mäellä voisi hetkeksi pysähtyä ja vain katsella ympärilleen ajattelematta erityisesti mitään.

Järvenselälle sivakoidessa tietysti unohtuu, että lumityöt ovat odottamassa pihalla, mikä onkin lumitalven harvoja tylsiä puolia. Kovat pakkaset kasvattavat myös lämmityskuluja, mutta ehkäpä oikea talvi on sen arvoinen.

Onnellista Uutta Vuotta 2020!

****

Isoäidin hillopurkit kellarissa - tilkkublokki

Syksyn satokauden ollessa parhaimmillaan Hillottu-tilkkublokki sai päivityksen uusin värein: tällä kertaa tausta on kellarin harmaa. Hillot ovat tosin edelleen hillomaisissa väreissä: mansikkaa, vademaa ja mustikkaa.

Nyt kun kuvista katsoo, niin tuli vain mieleen että paper piecing-mallia olisi voinut hiukan muokata yläosastaan. Taustan raidallisuus hiukan häiritsee, tosin optimistina keksin sen esittävän kellarin hyllyjä. 

Alkuperäinen Hillottu-blokki esiintyy peitteessä syyskuun kohdalla oikealla.

Tässä vielä alkuperäiset hillot: Vadelma, karhunvatukka ja mustikka. Paper piecing-blokin ohje löytyy myös poppyshome Etsy-kaupasta.

Ensilumi pakasti kaiken

Luonnon omassa pakkasarkussa on nyt säilöttynä monenmoista syötävää talven varalle.

Pihlajanmarjoista riittää aterialle jos toisellekin, riippuen tietysti siitä, kuinka suurelle rastas- tai tilhiparvelle katetaan..

Talitintti kyllä löytää purtavaa pitkin talvea, kaikkiruokaisuudesta on hyötyä niukkoina aikoina.

Omenapuu on häthätää ehtinyt heittää lehtensä menemään, kun jo lumi peitti raskaasti oksat. Omenoitakin jäi vielä linnuille ja oraville oksistoon.

Maukas annos aronianmarjoja odottaa myös, sopisiko maku vaikka punatulkun suuhun?

Kesän kultaiset muistot

Jo tuli kesää ikävä! Aurinkoa, valoa, lämpöä, kukkia...

Kuvissa kaikki näyttää vielä astetta valoisammalta, muisti ja kamera rajaavat parhaat palat.

Köynnöstuessa kasvava ruusupapu pääsi hitaasti vauhtiin kolean alkukesän vuoksi. Onneksi ritilää koristivat edes omintakeiset kangasmadot ja pallerot!

 Saapa nähdä minkä näköisiä nämä korsteet ovat ensi kesänä, kun luonnonvoimat ovat niitä koulineet.

Syysasteri on sitten kiitollinen kukka ja kukkii muuten nimestään huolimatta jo kesällä. Helppohoitoisuuden lisäksi pidän erityisesti kukan väristä.

Kirsikkasato yllätti odotukset, mutta rastaat saivat jo vihiä herkkujen sijainnista. Saapa nähdä miten ensi vuonna käy, ovatko herkkusuut paikalla joka vuosi entistä suuremmin joukoin?

Kirsikankukkien aikaan

On taas se aika vuodesta, jolloin ulkona on niin paljon ihmeellisempää, kuin sisällä. Kun vielä lämpöä ja valoa saadaan enemmän kuin uskalletaan toivoa, niin johan luontokin kiittää. Mikä on ihmisen istuskellessa ja haaveillessa kukkivan kirsikkapuun alla, vaikkakin hyvin pienen sellaisen..

Viime keväänä istutettu suklaakirsikka Chokoladnaja kukkii jo näin muhkeasti, satoakin siis voi toivoa. Linnut pitävät kyllä sitten huolen sadon hyödyntämisestä, mikäli suojat unohtuvat virittää ajallaan!

Tässä hiukan mallia Japanista: unelma vaaleanpunaisista kukkapilvistä elää!

Syyskuun blokki - Hillottu

Jo on hillottu - ainakin tilkkuja! Kolme komeaa purkillista; mansikkaa, karhunvadelmaa ja mustikkaa.

Taustan ruskea kangasvalinta viitannee perinteisiin perunakellareihin, jääkaapit harvoin ovat tämän värisiä...

Tässä paper piecing-ompelupohja blokkiin.

Leikkaa ennen ompelun aloittamista kuvio tällaisiin pienempiin osiin. Jälkimmäinen kuva ei ole mittakaavassa.

Mitä marjoja tai hedelmiä hillosit?

Jos haluat kerrata paper piecing -tekniikkaa teoriassa, niin esimerkiksi youtubesta löytyy englannin kielisiä videopätkiä. Tässä eräs: http://www.youtube.com/watch?v=aLyWTmDlY00

Puolukan vuoro poseerata

Nyt sitten ollaan jo puolukkasesongissa! Jokainen vuoron perään kypsyvä marja olisi laulun arvoinen, mutta kyllä puolukka on kaunis ja maukas.

Mikäli hyttyset olivat haittana mustikoita poimiessa, niin puolukkametsän riesat, hirvikärpäset, eivät nekään jätä poimijaa kylmäksi. Niitä vastaan ei taida tehota mikään, ei edes vaatetus. Kukapa metsässä kulkija ei olisi löytänyt niitä vielä päivien päästä vaatteistaan..!

Mustikassa ja hyttysissä

Koko kesän jatkuneet sateet ovat saaneet mustikat kasvamaan. Hyttysten inisevästä vastalauseesta huolimatta muutama marja päätyi ämpäriinkin. Hyvältä mustikat maistuu ja parhaalta vasta poimittuina!

Metsästä löytyi...

Pieniä kantarelleja ja isoja mustikoita! Edelliset on jo syöty, jälkimmäiset osallistuvat piirakkaan. Kun vain jaksaisi vielä perata mustikat roskista...