Kirsikkapuun ensikukinta hurmaa

Kyllä tätä onkin odotettu: Rusokirsikkapuun, Prunus sargentii, taimi on istutettu n. 5 - 6 vuotta sitten aurinkoiselle eteläseinustalle. Tänä keväänä oksissa näytti olevan lupaavan näköisiä palleroita, jotka osoittautuivatkin kukkanupuiksi!

Kukkia ei ole vielä kovin paljon, mutta ne olivat sitäkin suurempi ilonaihe. Samaan aikaan kukkien kanssa alkavat kehittyä punertavat lehdet, jotka lisäävät pienen puun näyttävyyttä.

Säät ovat olleet suosiolliset (eli viileät) ja kukinnasta on saanut nauttia jo viikon verran ja ehkäpä kukinta kestää vieläkin pidempään.

Ainoa ongelma tässä on, että vaikka kuinka monta kuvaa ottaisi, niin mikään kuva ei pysty kunnolla toistamaan kirsikankukinnan todellista lumoa.

Solmiokankaista unimaski

Tämäkin tuli kokeiltua: Solmiokankaista ommellut unimaskit. Solmiot on avattu saumoistaan, kangas silitetty ja kiinnitetty tukikankaaseen ennen ompelua. Pehmusteena on polyester-vanu ja sisäpuolella sileää mustaa samettia.

Osa solmiokankaista on silkkiä ja toiset ovat todennäköisesti keinokuitua.

Jatkaaksemme rustiikkisella teemalla, kävelyretkellä löytyi kovin ruosteinen polkupyörän raato rantamaisemasta. Aika näyttävä sinänsä, oli varmaankin käynyt likoamassa siellä kyseisessä järvessä. 

Tämän polkupyörän kilometrit ovat kyllä tulleet täyteen jo jokin aika takaperin. Aineen hajoaminen on jo selkeästi käynnissä.

Kyseinen järvenranta olikin sitten oikein silmää hivelevän kaunis kaikessa seesteisessä sinisyydessään.

Lomalla Billnäsin Ruukissa - ihan kuin ulkomailla

Billnäsin Ruukissa on hienosti säilynyt pala suomalaista teollisuushistoriaa. Kaiken lisäksi vanhat rakennukset ovat silmää hivelevän kauniita omalla teollisromanttisella tavallaan.

Liika korjaaminen ei ole pilannut miljöötä. Tässä näkymä Mustionjoelle Sepän talon ikkunasta.

Muurissa on alueen vanhinta osaa, luonnonkivistä muurattua perustusta 1600-luvulta.

Rakennukset ovat mielenkiintoisesti osana maisemaa, kuin sinne tänne heiteltynä. Johtunee varmaan siitä, että alue on rakentunut usean vuosisadan aikana.

Keltainen ja vaaleanpunaiseksi maalattu tiilirakennus hehkuvat ilta-auringossa kilpaa. Miksi täällä sitten tuntee olevansa kuin ulkomailla? Sitä tunnetta ei ole ihan helppo järjellä selittää, mutta jotain tekemistä asian kanssa voisi olla paikassa huokuvassa vanhan kunnioittamisessa ja miljöön eheydessä.

Mikäpä sen mukavampaa, kun reissusta kotiin palatessa pioni lupasi pian kukkia. Kukinta on niin nopeaa, ainakin sateen sattuessa, että hitaammalla voi mennä koko komeus ohi.

Tikankontteja etsimässä

Tikankontti, Cypripedium calceolus, on Suomen kookkain kämmekkäkasvi. Sen kukintaa pääsee seuraamaan melko harvoissa paikoissa luonnossa.

Nyt löytyi kyllä kasvupaikka, jossa oli muutamia tällaisia suurempia ryhmiä, mutta kaikissa ei ollut vielä edes nuppuja.

Valoisalla paikalla kukat olivat jo pidemmällä nupullaan, mistä saa jo hiukan viitteitä kukan väristä.

Vielä menee päivä tai muutama ainakin, ennen kuin kukat aukeavat; harmi vaan, että retki on jo silloin ohi.

Tikankontti on rauhoitettu koko Suomessa. Myöskin sen elinympäristö on rauhoitettu esim. joiltakin metsänhoidollisilta toimenpiteiltä.

"Rauhoitetun kasvin tai sen osan poimiminen, kerääminen, irti leikkaaminen, juurineen ottaminen tai hävittäminen sekä siemenien kerääminen on kielletty. Sen sijaan kasvien valokuvaaminen on sallittua, jos kuvaaminen ei vahingoita kasvia."

Ehkäpä ensi vuonna retkeilyn ajoitus osuu paremmin!

Kevättä kurkkimassa eteläisessä Ruotsissa

Mikä maa, mikä kaupunki? No otsikkokin se jo kertoi, että kyseessä on naapurimaamme Ruotsi. Kaupungille ovat tunnusomaisia kanavat ja puistot, se on kuningaskunnan kolmanneksi suurin ja sieltä pääsee suurta siltaa pitkin Kööpenhaminaan. Siis Malmö.

Keskustan läpi virtaavan kanavan varrelta voi bongata taidetta, joka ovelasti sulautuu miljööseen.

Eräänkin sillan reunustalla komeilevat kuuluisien taiteilijoiden pronssiin valetut kengät.

Upeat vanhat rakennukset ihastuttavat vanhassa keskustassa. Tässä Apoteket Lejonet- rakennus vuodelta 1896, itse apteekki juontaa juurensa keskiajan loppupuolelle 1500-luvulle.

Hiukan uudempaa aikaa Stortorgetilla edustaa muraali, jossa on kivasti vanhahtavia värikkäitä mainoksia.

Ehkä Malmön kuvatuinpia katunäkymiä löytyy Jacob Nilsgatanilta. Eikä ihme; täällä tuntuu siltä, kuin uppoaisi leppoisaan ruotsalaiseen lastensatuun.

Polkupyörä on suosittu menopeli ympäri vuoden, vaikka meren läheisyys kyllä tuntui tuimissa kevättuulissa.

Onkohan asukkailla laskuri, kuinka monta turistia tunnissa kuvaa tätä katua? Aivan hurmaavia pikkutaloja ei ole liialla remontoinnilla pilattu.

Pienen päiväretken arvoinen ulkoilmakohde Katrinetorp löytyi bussimatkan päästä. 

Aikaisin keväällä puutarha uinui vielä talviunta, mutta arvata saattaa, että kesällä tämä on vieläkin ihastuttavampi miljöö.

Tällä kertaa sai tyytyä kurkistelemaan kasvihuoneeseen.

Puutarhassa on sekä muotopuutarha, että englantilainen puistopuutarha. Sinisorsa viihtyi hyvin jälkimmäisessä.

Hieman ideoita ahtaaseen pihaan: Puut (ehkä omenapuita??) kasvavat aivan talon seinustalla ja ne on leikattu voimakkaasti ja seinänmyötäisesti. Juurella tietysti hehkeä kukkapenkki.

Tänne olisi ihana palata vielä uudelleen!

***

Tilkkuihmisille: Hyvin varusteltu söpö pieni myymälä Quiltameva, https://www.quilta.nu/

Askartelutarvikkeita laidasta laitaan Panduro, Stora Nygatan 27

Talvea riittää tänä vuonna

Joskus tämän pitkän talven alkupuolella komea fasaanikukko tepasteli nyppylän päällä. Lunta ei ollut vielä nimeksikään, joten murkinaa varmasti löytyi.

Yllättävää tilanteessa oli se, että paikalla oli samaan aikaan myös toinen komea fasaaniherra ja kuopsuttelu sujui yhteisymmärryksessä.

Talvista ja lumista maisemaa on myös tässä kuusipuiden koristamassa kaitaliinassa. Täytyy toivoa, ettei lähimetsän kuusista tule aivan näin ruskeita.

Tosin pakkaspäivän valossa puut näyttävät tosiaankin melko värittömiltä.

Pitkän talven toisessa päässä on kuitenkin aina kevät, niin tänäkin vuonna. Valossa on taas ihmeellistä uutuudenviehätystä ja sitä riittää päivä päivältä enemmän.

Syksy hiipii paikalle

Upeasti kasvanut jättiauringonkukka ehti kukkimaan - kunnes syystuulen puuskat katkaisivat kukkavarren. Mutta ei hätää, siitä sai vielä pitkään ilahduttaneen komistuksen maljakkoon.

Pian purjeveneet nostetaan talviteloille - sitä ennen voi ihastella klassista väriyhdistelmää: Raikasta sinistä, punaista ja valkoista. Luonto ja järvimaisema toki on parasta tässäkin!

Uimaranta on jo hiljentynyt ja järven pinta tyyni. Ensi kesää odottelee vielä yksin rannalla päivystävä pelastusrengas.

Syyssateet ja aallokko on putsannut ja huuhtonut rantakallion kolot ja ne ovat täyttyneet kirkkaana peilinä hohtavalla vedellä. Syysvärin saanut pieni pensas sekä keltaiset lehdet lätäkön pohjalla paljastavat mistä vuodenajasta on kyse.

Kyllä syksy(kin) on kaunista aikaa!

Hyönteisten perässä puutarhassa

Koko kesän uskollisesti kukkineet samettiruusut saivat loppukesällä paljon viearita perhosmaailmasta. Tällä kertaa kukassa on amiraaliperhonen, Vanessa atalanta. Muita kävijöitä ovat olleet nokkosperhoset, sitruunaperhoset ja neitoperhoset.

Keskikesällä kukkineet aitovirnat houkuttelivat pensaskimalaista. Kimalaisiakin on montaa lajia, jotka näyttävät kaikki melko samanlaisilta, joten saattahan olla, että tämänkin lentäjä on vaikkapa kivikkokimalainen.

Tämä kookas yöperhonen on hyvin suurella todennäköisyydellä mäntykiitäjä. Kiitäjä oli mielestään maastoutunut erinomaisesti, ja värien puolesta näin olikin, joskin paikka oli talon porras. Niinpä tätä n. 3-4 senttistä körilästä oli todella vaikea olla huomaamatta.

Jotenkin tämän katseen edessä tekee mieli perääntyä!

Villiintyneen ruusun kukat ihastuttivat myös hyöteisiä, mutta kamera ei niitä ehtinyt tallentamaan.

Kultakuoriainen Cetonia aurata ihasteli keskikesän kukkijaa eli juhannusruusua. Kuoriaisesta lähtee voimakas pärinä sen noustessa siivilleen. On kai sen verran raskaampi lentäjä, ainakin perhosiin verrattuna!