Taas saapuu syksy kera lentävien lehtien

Niin kuin syksykin saapuu joka vuosi, myös vanhoihin ompeluideoihin tulee palattua aina uudelleen. Näitä lehtipatalappuja pikkutilkuista on syntynyt aiemminkin.

Vihreän, oranssin, keltaisen ja ruskean sävyisiä tilkkuja on hauska sommitella lehden muotoon.

Eri väristen tilkkujen välissä kulkevat tikkaukset korostavat lehtisuonia.

Pannulaput on kantattu vihreällä kanttinauhalla, josta on ommeltu myös ripustuslenkki.

Taustakangas on puna-vihreä-valkoista kasvikuvioista puuvillaa. Eristeenä on paksua polyester-vanua.

Nämä lehtipannulaput löytyvät taas myös Etsy-kaupasta.

Syksy hiipii paikalle

Upeasti kasvanut jättiauringonkukka ehti kukkimaan - kunnes syystuulen puuskat katkaisivat kukkavarren. Mutta ei hätää, siitä sai vielä pitkään ilahduttaneen komistuksen maljakkoon.

Pian purjeveneet nostetaan talviteloille - sitä ennen voi ihastella klassista väriyhdistelmää: Raikasta sinistä, punaista ja valkoista. Luonto ja järvimaisema toki on parasta tässäkin!

Uimaranta on jo hiljentynyt ja järven pinta tyyni. Ensi kesää odottelee vielä yksin rannalla päivystävä pelastusrengas.

Syyssateet ja aallokko on putsannut ja huuhtonut rantakallion kolot ja ne ovat täyttyneet kirkkaana peilinä hohtavalla vedellä. Syysvärin saanut pieni pensas sekä keltaiset lehdet lätäkön pohjalla paljastavat mistä vuodenajasta on kyse.

Kyllä syksy(kin) on kaunista aikaa!

Syksyn luontohavainnot kuvina

Syksyisen metsäkävelyn pääsi yllättämään käpytikka, joka antoi kuvata itseään ahkerassa työ touhussa. Siinä sai säleet lentää niin lahosta sähkötolpasta kuin muistakin puunrungoista.

Tikan selkäpuolella näkyy komea musta-puna-valkoinen kuviointi. Taitaa olla nuori koiras kyseessä.

Ruska hehkui komeimmillaan ja lehdet - tässä tammenlehti - loistivat auringossa kultaisina.

Puutarhaan aseteltu pieni valkoinen lintuhäkki toimii oivana koristeena. Linnut saavat lennellä vapaina sen ulkopuolella.

Syksyiset vihreän ja ruskean sävyt luonnossa ovat myös kauniita, vaikka eivät olekaan yhtä äänekkäitä kuin keltaiset, oranssit ja punaiset.

Hiljaista kauneutta on myös kuivassa kangasmetsässä kasvavan männyn juuristossa.

Toiselta puolelta paljastuukin, että männyn juurilla on kova työ pidellä kiinni hiekkaisesta harjunrinteestä, joka meinaa vähä vähältä murentua alta.

Pieni mutta vikkelä vieras innostui ripustautumaan kuistin ohuisiin pitsiverhoihin ennen syyskylmien tuloa.

Netistä löytyvien kuvien kanssa vertailuun perustuen arvaus lajista olisi kultaheinäsirkka, Chrysochraon dispar.

Ruskaa kauneimmillaan - lehden muotoiset pannulaput

Tämän syksyn kaunis ruska on innoittanut ompelemaan ruskalehtiä.

Koskapa syksyn sävyt ovat monenkirjavat, voi näihin lehtiin upottaa paljon ja monenvärisiä pikkutilkkuja.

Lehtiä voi käyttää niin pannulappuina, pannunalusina kuin mukimattoinakin. Ja käytön välissä ripustaa seinälle.

Kuten luonnossakin, kahta samanlaista ruskalehteä ei löydy. Lehtien toinen puoli on yhdestä vhreänsävyisestä kankaasta ja lehdet on tikattu lämpövanun kanssa lehtiruoteja pitkin.

Talvea ilman lunta

Kun on pakkasta muttei lunta, niin järven rannalta voi löytää jännittäviä jäämuodostelmia, aina hiukan erilaisia. Tässä kallionkolossa jää on saanut säteittäisen muodon, aivan kuin sitä olisi venytetty.

Rantakallioilta voi myös bongata ihmiskäsien aikaansaannoksia. Esimerkiksi nuotion pitäminen jättää todella pitkäaikaisen jäljen. Tämä pinkki sydän amorin nuolineen sensijaan saattaa kulua nopeamminkin pois näkyvistä.

Lumen tuloa odotellessa ihan pienenpieni kuurapeitekin antaa talven tuntua. Joskus maisema on superkaunis kimmeltävine huurteineen, kuin yli-innokkaan lavastajan hanskasta. Vain Bambi puuttuu.

Karusta maisemasta silmä alkaa etsiä kauneutta, johon kesäaikaan ei kiinnitä huomiota.

Myös värejä ja sävyjä näkee harmaassa, mustassa ja ruskeassa ihan runsaasti, kun vain malttaisi katsoa.

Koiranilmalla hiekkarannalla

Syyslomalla löytyi vierailukohteeksi suomalaisen luonnon yksi hieno erikoisuus - Yyterin hiekkaranta. Sadesää taukosi hetkeksi, joten tuulisen päivän ulkoilu sujui loistavasti.

Vaikka syksyinen ulkoilu sinänsä on joskus rohkea valinta, niin totuus on se, että jotkut vaan ovat rohkeampia kuin toiset, ja surffailevat kylmissä vesissä minkä ehtivät.

Koirakaveri viihtyi myös vallan mainiosti näillä hiekoilla.

Maisema on todella eksoottisen kaunis, kun hiekkadyynien muodot vaihtelevat ja näkymä on aina hiukan erilainen.

Syksyn kultaisen keltainen ja oranssi ruska antoi vielä oman upean säväyksen maisemalle.

Tässä vielä infoa koirarannnasta, joka oli todella siisti, turvallinen ja rauhallinen.

Kaikkea mielenkiintoista sieltä löytyikin, kun on tarkka vainu!

Sadonkorjuun juhlaa uusissa viirinauhoissa

Syksy on puutarhajuhlien aikaa ja pian ovella kolkuttaa jo Halloween-juhlakin. Uuden viirinauhan väritys ja rouheus tuo tunnelmaa kotiin ja pihamaalle.

Nauhassa on kymmenen lippua oranssin, ruskean, viininpunaisen ja keltaisen sävyissä. Kankaiden kuviot ovat kukkasista kukkoihin, vähän pilkkua ja ruutuakin.

Liput on ommeltu kaksipuoleisina risareunaisiksi ja ne on kiinnitetty kurpitsansävyiseen oranssiin hapsunauhaan.

Koko viirinauhan pituus on n. 180 cm. Liput ovat kooltaan n. 10 x 14 cm.

Lippunauhan toinen puoli on ruskean sävyinen.

Tässä vielä kuva toisesta, keltaisen, oranssin ja vihreän sävyisestä lippunauhasta. Lämpöistä ja kodikasta syksyn aikaa kaikille!

Ruskaa kaupunkiluonnossa - puistokävelyllä

Kyllä kaupunkiluontokin voi olla kaunista - jopa syksyllä - kun sille päälle sattuu! Sunnuntaikävelyllä Tampereella Wilhelm von Nottbeckin puistossa on ollut oikein kaunista ja rauhallista sateesta huolimatta.

"Wilhelm von Nottbeckin puisto on Finlaysonin tehtaan omistajan Wilhelm von Nottbeckin vuonna 1848 rakennuttama maisematyylinen puisto. Vanhan päärakennuksen tilalle rakennettiin vuonna 1899 uusrenessanssityylinen Finlaysonin palatsi, jossa toimii nykyisin ravintola. Puisto kunnostettiin 1990-luvun lopussa 1930-luvun asuunsa. Alue on edustava esimerkki yksityispuutarhasta, joka on säilynyt yhtenäisenä kokonaisuutena nykypäiviin asti. Useita alkuperäisiä puita, pensas- ja perennakasvillisuutta sekä villiintyneenä kasvavia kulttuurin seuralaislajeja on edelleen jäljellä. Puiston alkuperäisistä rakenteista ovat säilyneet muun muassa suihkukaivot, huvimajakatos ja puistovaasit."

Pudonneet lehdet koristelivat upeasti kaikkea mitä ympärillä sattui olemaan. Lehdet ovat luonnon omaa konfettia, ekologista ja kierrätettävää. Taustalla näkyvä hieno rakennus kuuluu Tallipihaan.

"Puiston länsipuolella on Tallipihaksi kutsuttu alue, jossa on 1800-luvulla rakennettu koristeellinen tallirakennus ja Finlaysonin ajurien entisiä asuinrakennuksia. Rakennuksissa toimii kahvila ja myymälöitä. Tallipihan omenatarha ja piharakenteet istutuksineen uusittiin vuonna 2012."

Näkymä puistosta kohti pohjoista.

Synkän näköinen on vesi, silti viereisellä uimapaikalla oli jo mitäänpelkäämättömiä talviuimareita.

Konfettien lisäksi luonto harrastaa graffitteja, tässä vaahteranlehtigraffitti keltaisena.

(Tekstilainaukset Tampereen kaupungin nettisivuilta.)

Intiaanikesän väreilyä valokuvissa

Syyskuisen viikonlopun bonuksena tuli intiaanikesä eli ihmeen lämmintä ja aurinkoista. Mökkipiha alkoi jo näyttää kuitenkin enemmänkin talveen valmistautuvalta, kukkivia oli enää oikeastaan uskollisena rehottava syysasteripuska.

Taustalla hohtavat keltaiset puut ovat hieno kontrasti lilan värisille kukkasille. Ja taivaskin oli niin kauniin sininen.

Pilvikirsikkaa mainostetaan komealla syysvärityksellä, mutta en ole vielä ihan vakuuttunut. Ehkä puu on liian nuori? Tai sitten paikka mökin eteläisellä seinustalla on liian suojainen syysvärin muodostumiseksi?

Valitettavasti jättiauringonkukka ei ehtinyt tätä pitemmälle kukinnassaan, mutta komea on nuppukin omalla tavallaan. Eipä taida ehtiä ilman esikasvatusta näillä leveysasteilla..

Rikkaruohotkin näyttävät välillä kauniimman puolensa, nämä Siemenkodat ovat oikein herkän kauniita, kun tarkasti katsoo. Kasvin tunnistus hiukan ontuu, olisiko takiainen?

Laiturilla auringossa on hyvä levätä sieniretken jälkeen ja seurata vesilintuja turvallisen välimatkan päästä.