Sumuinen päivä meren rannalla -tilkkupeitto

Sumuisen päivän tilkkupeitteen malli on sama kuin tässä aiemmassa tilkkupeitossa.

Myös näissä ja näissä talopatalapuissa on käytetty samaa blokkia.

Pikku mökit on ommeltu raikkaan värisistä ja kuviollisista tilkuista ja niissä on sisään kutsuvan oven lisäksi harjakatto.

Sumuinen meri on ommeltu vaalean sinivihreästä kankaasta ja tikattu koneella käyttäen aaltomaista koristetikkausta.

Joissakin taloissa on soikea ruutuikkuna, joka on applikoitu konetikkauksella.

Talojen kattoja, seiniä ja ovia on korostettu tikkaamalla koneella saumoja pitkin. Peitteen taustakangas on vaaleaa sinivalkoista kukkakangasta ja pehmusteena on polyester-vanu.

Tilkkupeitteen koko on n.74 x 120 cm.

Peite löytyy myös täältä.

Merenrantatunnelmaa tilkkupeitteessä

Pienessä tilkkupeitteessä merenrantaa reunustaa iloinen rivistö rantamajoja. Majat on kyhätty jämälaudoista ja -tarvikkeista ja niistä onkin tullut hauskasti omanlaisiaan.

Malli on sama kuin näissä pannulapuissa.

Peite on koottu neljästä rantamökkirivistä ja välissä aaltoilee vesi kanavissa.

Tikkaus on tehty koneella käyttäen mm. aaltoilevaa koristetikkiä.

Taustakankaana on valkopohjainen pienikukkainen puuvillakangas ja välissä pehmusteena ohut polyester-vanu.

Kaikissa pikku mökeissä on värikäs ovi. Joissakin taloissa on soikea ikkuna, joka on tehty risareunaisena koneompeleella applikoiden. Taivaan sävy vaihtelee talojen takana niin kuin säätilat luonnossakin yleensäkin vaihtelevat.

Peitteen koko on n. 68 x 106 cm ja se sopii esimerkiksi vauvan sänkyyn, rattaisiin tai seinävaatteeksi.

Kiiltokuvasta siirtokuva kesäpussukkaan

Lehmänvasikka ja merimiespukuinen poika ovat tuttuja kiiltokuvia vanhastaan. Kuvat on tulostettu silitettävälle siirtokuva-arkille.

Siirtokuvat on leikattu sopivaan kokoon ja silitetty valkoiselle tiiviille paitakankaalle. Paitakangaspaikka on puolestaan tikattu käsin paksulla muliiinilangalla pellavakankaaseen.

Vetoketjupussukoissa on värikäs puuvillavuori.

Tikkaus on tehty pitkin pistoin ja valkoiseen kankaaseen on jätetty risareuna.

Kiiltokuvien värit toistuvat siirtokuvissa lähes täydellisesti.

Lehmäpussukan vuorikangas on vihreä apilakuvioinen puuvillakangas.

Meripoikapussukan koko on n. 13 x 16 cm ja lehmäpussukan n. 13 x 13 cm.

Pussukat löytyvät Etsy-kaupasta.

Solmiokankaista unimaski

Tämäkin tuli kokeiltua: Solmiokankaista ommellut unimaskit. Solmiot on avattu saumoistaan, kangas silitetty ja kiinnitetty tukikankaaseen ennen ompelua. Pehmusteena on polyester-vanu ja sisäpuolella sileää mustaa samettia.

Osa solmiokankaista on silkkiä ja toiset ovat todennäköisesti keinokuitua.

Jatkaaksemme rustiikkisella teemalla, kävelyretkellä löytyi kovin ruosteinen polkupyörän raato rantamaisemasta. Aika näyttävä sinänsä, oli varmaankin käynyt likoamassa siellä kyseisessä järvessä. 

Tämän polkupyörän kilometrit ovat kyllä tulleet täyteen jo jokin aika takaperin. Aineen hajoaminen on jo selkeästi käynnissä.

Kyseinen järvenranta olikin sitten oikein silmää hivelevän kaunis kaikessa seesteisessä sinisyydessään.

Syksy hiipii paikalle

Upeasti kasvanut jättiauringonkukka ehti kukkimaan - kunnes syystuulen puuskat katkaisivat kukkavarren. Mutta ei hätää, siitä sai vielä pitkään ilahduttaneen komistuksen maljakkoon.

Pian purjeveneet nostetaan talviteloille - sitä ennen voi ihastella klassista väriyhdistelmää: Raikasta sinistä, punaista ja valkoista. Luonto ja järvimaisema toki on parasta tässäkin!

Uimaranta on jo hiljentynyt ja järven pinta tyyni. Ensi kesää odottelee vielä yksin rannalla päivystävä pelastusrengas.

Syyssateet ja aallokko on putsannut ja huuhtonut rantakallion kolot ja ne ovat täyttyneet kirkkaana peilinä hohtavalla vedellä. Syysvärin saanut pieni pensas sekä keltaiset lehdet lätäkön pohjalla paljastavat mistä vuodenajasta on kyse.

Kyllä syksy(kin) on kaunista aikaa!

Ihmeellinen talvi

Talvi on nykyisin ihmeellinen asia, sehän "pienenee" kuin pyy maailmanlopun edellä. Joka vuosi ei pääse näkemääm edes tällaista lumista pakkaspäivää näillä leveyksillä.

Kun on nähnyt kuvia ikijään sulamisesta, näitäkin jääpuikkoja katsoo uusin silmin. Jää on arvokasta.

Talvinen luonto on myös rauhoittavan yksinkertaisen kaunis.

Luonnon värivalinnat ovat nopeasti katsottuna hyvin pelkistetyt, vain kahta tai kolmea väriä samaan aikaan. Tällä on varmasti ollut vaikutusta suomalaiseen värimakuun.

Moderni jäätaideteos on ainakin neljä metriä korkea, tekijänä järvi, pakkanen, rantakallio ja pari puuta. Ehkä vielä tuuli on ollut mukana avustamassa.

Vaikka maisemassa kovin hiljaista onkin, muitakin kulkijoita rannalla liikkuu...

...kuten tämä pusikkoon oivasti naamioitunut rusakko!

Kesän kukkaloistoa ja rustiikkia valokuvissa

Kesän kukkaihastuksista ihanin ovat lumpeenkukat, tässä hempeän vaaleanpunaisena. Filmiä niin sanotusti paloi, kun aina vain löytyi kauniimpi kuvakulma. Onneksi digiaikana ei tarvitse filmin palamista surra.

Hiukan viileämmän pinkin sävyiset lumpeenkukat kellumassa lehtiensä keskellä. Lehtilautta näyttää niin houkuttelevasti matolta, jolle voisi astahtaa ja kävellä vetten päällä.

Valkoinen lumpeenkukka hehkuu kuin lähteen silmästä, vesikin on syvän violetin mustaa ja lehdissä violetin sinertävä sävy.

Takaisin kuivalle maalle: Nämä neilikan kukat ovat pieniä, noin pari senttiä halkaisijaltaan, mutta yksityiskohdat ovat hurmaavat.

Tarhakulleron kukka hohtaa kultaisena sinistä taivasta vasten.

Vaaleanpunaisessa päivänkakkarassa on puolestaan kodikasta ja kestävää kauneutta.

Rustiikki-osastolta löytyy sitten hiukan vaikeammin avautuvaa kauneutta: hilseilevää maalia, ruostetta ja narunpätkiä. Turkoosinsinisen ja ruskeansävyjen yhdistelmä on kaunis.

Tässä lautaseinässä on vähemmän maalia jäljellä kuin kauniisti harmaantunutta puupintaa. Pikanttina yksityiskohtana ilmanvaihtoritilä, jossa maalikin pysyy.

 Suomalaismetsissä kasvaa kaikenlaista, mutta vanha tyhjä öljysäiliö mahtaa olla melko harvinainen. Kieltämättä säiliön pinta on kauniin elävän väriseksi patinoitunut.

Toiveiden talvi

Tänä mustana joulukuisena päivänä mieleen tulee kauniit lumiset maisemat vuosien varrelta. Toiveiden talvi on tietysti kauniin lumivaippainen, kevyesti pakkasen puolella, ja aurinko paistelee ainakin sen hetken, kun tällä puolella palloa ehtii.

Lumi peittelisi armollisesti lakastuneet kukat ja kasvit. Kaikki kuollut ja ruskeakin kaunistuu lumiviitassa.

Vihreä väri korostuu lunta vasten, kun muut värit ovat vähissä. Tässäkö syy meidän suomalaisten värimakuun, joka ei yleensä ole kovin runsas?

Tämä kuva on melko epätarkka, mutta jokainen joka on pakkaspäivänä ulkoillut, tietää välittömästi, millaiselta sää kuvassa tuntuu.

Pakastemarjat säilyvät hyvin ulkona linnuille ja oraville. Miten eläinten ravintotilanteen käy jatkossa, jos pakastemarjoja ei enää ole tarjolla?

 

Hetken on tämä herkkupöytä katettuna, kunnes parvi rastaita tai tilhiä saapuu paikalle.

Kuvia katsellessa tekee mieli kaivaa sukset pölykerrosten alta ja lähteä umpihankeen hiihtämään. Niskassa voi aivan tuntea puiden oksilta pudonneen lumen kirpeän kylmyyden.

Aurinkoisella mäellä voisi hetkeksi pysähtyä ja vain katsella ympärilleen ajattelematta erityisesti mitään.

Järvenselälle sivakoidessa tietysti unohtuu, että lumityöt ovat odottamassa pihalla, mikä onkin lumitalven harvoja tylsiä puolia. Kovat pakkaset kasvattavat myös lämmityskuluja, mutta ehkäpä oikea talvi on sen arvoinen.

Onnellista Uutta Vuotta 2020!

****