Kynttilöitä vanhoissa kahvikupeissa

Arabian vanhat 60-luvun kahvikupit ilahduttavat tämän joulunajan kynttiläkippoina. Kupit ovat puhalluskoristekuppeja, joissa on tumman vihreä aurinkokuvio. Kupin malli on EP.

Vanhat kahvikupit ovat nättejä, mutta harvoin näistä tulee kahvia juotua pienen kokonsa vuoksi. Nyt niihin valettiin kynttilöitä vanhoista kynttilänpätkistä.

Irja-kahvikupit 40-luvulta ovat hienostuneen juhlavat kultasine kranssikuvioineen, myös kynttiläkippona. Malli on AS.

Valamista helpotti vahattu painolla varustettu sydänlanka.

Kynttilänpätkät lajiteltiin värien mukaan. Jos kaikki olisi laittanut samaan pataan, tuloksena olisi ollut ruskeanharmaita kynttilöitä.

Sydänlanka pysyy paikallaan kupissa yhteen teipattujen kynien avulla.

Kynttilöiden sulatus sujui heposti vesihauteessa hernekeittopurkin ja kattilan avulla.

Kun kupit loppuivat niin apuun tulivat hillopurkit. Inkiväärihillopurkkeihin sai sopivaa väriä oransseista ja keltaisista kynttilöistä.

Tämä suloinen sinipilkkuinen kuppi on Arabian Ping Pong -sarjaa 50-luvulta. Oranssit kynttilät ovat jo valmiina odottamassa seuraavaa syksyä ja Halloweenia.

Toiveiden talvi

Tänä mustana joulukuisena päivänä mieleen tulee kauniit lumiset maisemat vuosien varrelta. Toiveiden talvi on tietysti kauniin lumivaippainen, kevyesti pakkasen puolella, ja aurinko paistelee ainakin sen hetken, kun tällä puolella palloa ehtii.

Lumi peittelisi armollisesti lakastuneet kukat ja kasvit. Kaikki kuollut ja ruskeakin kaunistuu lumiviitassa.

Vihreä väri korostuu lunta vasten, kun muut värit ovat vähissä. Tässäkö syy meidän suomalaisten värimakuun, joka ei yleensä ole kovin runsas?

Tämä kuva on melko epätarkka, mutta jokainen joka on pakkaspäivänä ulkoillut, tietää välittömästi, millaiselta sää kuvassa tuntuu.

Pakastemarjat säilyvät hyvin ulkona linnuille ja oraville. Miten eläinten ravintotilanteen käy jatkossa, jos pakastemarjoja ei enää ole tarjolla?

 

Hetken on tämä herkkupöytä katettuna, kunnes parvi rastaita tai tilhiä saapuu paikalle.

Kuvia katsellessa tekee mieli kaivaa sukset pölykerrosten alta ja lähteä umpihankeen hiihtämään. Niskassa voi aivan tuntea puiden oksilta pudonneen lumen kirpeän kylmyyden.

Aurinkoisella mäellä voisi hetkeksi pysähtyä ja vain katsella ympärilleen ajattelematta erityisesti mitään.

Järvenselälle sivakoidessa tietysti unohtuu, että lumityöt ovat odottamassa pihalla, mikä onkin lumitalven harvoja tylsiä puolia. Kovat pakkaset kasvattavat myös lämmityskuluja, mutta ehkäpä oikea talvi on sen arvoinen.

Onnellista Uutta Vuotta 2020!

****

Taikatalvea etsimässä

Muistoja joulukuusenhakumatkalta: lempeää lumisadetta ja pientä pakkasta. Kaamos painaa niin, ettei päivä aivan valkene. Maisema alkaa näyttää taianomaiselta ja hämärässä on enemmän värejä, kuin ensinäkemältä uskoisi.

Koira katoaa kuusen alle tutkimaan koloja ja jotain mielenkiintoista hajua. Siellä on varmaankin myyränkolo tai viime kesäinen linnunpesä. Pikkupakkasessa tassujakaan ei palele.

Arkinen mesiangervo on muuntautunut tunnistamattoman herkäksi kaunottareksi ja käyttää pitsimäistä lumihuntua. Kuivuneet kasvit ovat niin hentoja ja herkkiä, että tuntuu kuin pieni puhalluskin riittäisi hajottamaan ne pieniksi murusiksi.

Kuusenoksan kaunis vihreä pilkottaa vastasataneen lumipumpulin alta. Yksittäiset lumihiutaleet ovat kauniita!

Jokin pienistä kuusista on valittava ja sahattava mukaan; anteeksi metsä, mutta näitä taimia tulee lisää joka vuosi ja ne tuntuvat kasvavan aivan silmissä.