sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Sateenkaari - viirinauhoja pieneenkin tilaan


Nyt valmistui lisää viirinauhoja, tällä kertaa sirkus- ja sateenkaariteeman ympärille yksivärisistä puuvillakankaista. Käytössä on päävärejä ja pari pastellia kevennyksenä. Kukin viiri on kaksipuoleinen siten, että toinen puoli on erivärinen.


Kirkkaan punaisessa nauhassa on kymmenen eriväristä viiriä: keltaista, oranssia, sinistä, vihreää, punaista ja vaaleanpunaista.


Vaaleansinisessä nauhassa on käytetty samoja kankaita ja värejä, mutta kokonaisvaikutelma on hiukan rauhallisempi.


Tämäkin viirinauhan toisella puolella värit ovat järjestyneet hiukan eri tavalla.


Nauhan kokonaispituus on n. 140 cm ja yhden viirin koko on n. 7 x 8 cm.


Puuvillakankainen viirinauha kestää pesua ja silitystä.

sunnuntai 23. kesäkuuta 2019

Kesäkurpitsaa ja juhannusta odotellessa


Lavakaulukset löysivät tiensä pihamaalle ja niihin on istutettu itse taimitetut kesäkurpitsan alut. Malttamattomana odotellaan, että jotain satoa alkaisi pukkaamaan pannulle. On kuulemma helppo ja nopea ja satoisa... ehkäpä niin jos sen osaa.


Juhannus on kuulemma tulossa, ja tässä kuistin sohvalla sitä on oikein hyvä odotella, ei nimittäin pääse vilahtamaan huomaamatta ohi.


Vaikka hetkeksi nukahtaisikin, niin kyllä se pitää sen verran ääntä että havahtuu...


Kuistin uusi puolikaaren muotoinen pöytä löytyi Iittalan antiikkimarkkinoilta. Siinä on niin kiva vaalea minttujäätelön väri, ettei millään raski maalata uudelleen. Koskaan ei pidä sanoa "ei koskaan": Eli en ala koskaan keräilemään posliinifiguureja. Tämä bambiäiti ja -lapsi on siis aivan ehdoton poikkkeuksen poikkeus.


Sekamelskasta voisi päätellä, että yhtä ja toista muutakin on tarttunut mukaan kirppiskierroksilta.


Ja odottamisesta puheenollen: Persiljan itäminen voi kestää jopa neljä viikkoa. Aikamoista arvotavaraa ruokaan laitettavaksi. Ainakin jos sen saa itse vaivalla kasvatettua.

sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

Boro-tyyliset pussukat tilkuista


Sana boro on tullut vastaan viime aikoina täällä blogimaailmassa. Kun asia alkoi kiinnostaa, yritin etsiä hakukoneella netistä ohjeita suomeksi, miten boroa oikeaoppisesti tehdään.


Jostain syystä en löytänyt ohjeita tai kärsivällisyys loppui kesken. Päätin kokeilla tilkuilla ja langoilla, ihan vain tikata jotain boro-tyylistä. Tässä linkki englanninkieliselle sivulle, jossa on lyhyesti kerrottu boro-tikkauksen historiasta.


Minun silmääni borossa ei näytä olevan erityisiä sääntöjä tikkien pituudesta, järjestyksestä tai suunnasta. Joten en luonut itselleni mitään sääntöjä myöskään.


Tilkut on aseteltu vapaasti pohjakankaan ja vanun päälle. Tikkaussuunnitelma on syntynyt tehdessä ja lankojen väri on vaihtunut sen mukaan, kun edelliseen kyllästyi. Valmis borotilkku muuntautui pussukaksi, johon on lisätty vuorikangas ja tietysti vetoketju.


Langat ovat muliinilankoja ja puuvillalankoja, keskenään hiukan eri vahvuuksia.
Pussukan koko on n. 17 x 18 cm.

sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

Kevyt kesäpussi kaulassa lomavaihteelle


Tänä kesänä kaulassa voi roikkua värikäs tai vaikka mustavalkoinen kevyt pussukka. Pussukkaan sujahtaa esimerkiksi passi, kännykkä ja lentolippu. Pussukan yläreunassa on tarranauhaa sulkemista varten, tosin metalliraha ei ihan pysy sisällä kovassa menossa.


Reipas punainen kaulapussukka erottuu joukosta ja piristää päivän. Pussukan mitat ovat n. 11 x 19 cm.


Rauhallisempaan makuun pastelliväriä ja graafisia kuvioita. Hihnojen pituudet vaihtelevat hiukan.


Paisley-kuviointi ei varmastikaan mene ikinä muodista, vaikka välillä pintamuoti sen unohtaakin.


Tyylikkyyteenkin voi panostaa tällä kauniilla mustavalkoisella printillä.


Vahva eläinhahmo karhu luo lempeästi turvaa tärkeille tavaroille.


Kaulapussukat löytyvät poppyshome Etsy-kaupasta ja Bellapuodista.

sunnuntai 2. kesäkuuta 2019

Kevätkukkijat hurmaavat


Kevätesikko, Primula veris, alkaa lopultakin levitä pihalla ja vallata tylsää nurmialuetta. Keltaiset kukat ovat sinänsä vaatimattomat, mutta värinsä ansiosta näkyvät kauas ja pilkistävät kivasti puiden ja pensaiden takaa.


Huonolla hoidolla olevasta kukkapenkistä nousee iloisia yllätyksiä eli vuosia sitten istutettuja tulppaaneja, jotka ovat jonkin sattuman oikusta säästyneet myyrien hampailta. Lemmikit, Myosotis,  leviävät kiitettävästi sinne minne haluavat, mutta aivan selvästi valoa kohti poispäin varjoisista paikoista.


Hieman aikaisemmat kukkijat helmililja (Muscari botryoides) ja posliinihyasintti (Puschkinia scilloides) sopivat somasti minimaljakkoon, ns. silmäpulloon, joka on kauan sitten hankittu lasitehtaalta.


Vanhoista kirjoista voi tehdä vaikka pinon kukkamaljakon alle.. 


...tai jopa opiskella kasvitietoa ja tutustua eläinmaailmaan.


Ja lopuksi kevään kuningatar eli kukkiva omenapuu, joka loistaa kerran vuodessa ja jää sitten vaatimattomasti taka-alalle kantamaan satoaan.