Hieman kookkaammat kännykkäpussit

Talvilomien aikaan matkailija tarvitsee monenmoista pussukkaa ja kantovälinettä. Näihin kaulapussukoihin sujahtaa niin kännykkä kuin passikin.

Kännykkäpussit ovat pari senttiä aiempaa korkeampia, koska puhelimetkin ovat kasvaneet kokoa.

Suloistakin ihanampi koirakuosi sopii terrierifaneille ja muille haukkujen ystäville.

Paratiisisaarille matkaa ainakin ajatuksissaan, kun kantaa puhelinta palmujen ja purjeveneiden koristamassa kotelossa.

Retrohenkinen kukkakuosi tummanruskeana ja luonnonvalkoisena hillitympään menoon.

Hiukan hippiä löytyy tästä kauniin punaruskeasta höyhenkuvioisesta pussukasta.

Kännykkäpussin koko on n. 11 x 20 cm. Tarranauha pitää kotelon kevyesti kiinni. Hihnojen pituuden vaihtelevat.

 

Pehmustetut pikkupussukat kesäisistä kankaista

Kesäpäivän käsityönä valmistui pino pieniä pehmustettuja pussukoita.

Pussukan koko on n. 14 x 14 cm, joten se sopii esimerkiksi apupussukaksi laukkuun. Sisään sujahtaa vaikkapa avaimia, meikkejä, vaihtorahaa tai aurinkolasit.

Kankaiden valinta on aina yhtä kivaa mutta haastavaa. Loppusuoralle pääsi monia kesäisen kukkivia ja heleitä vaihtoehtoja.

Mansikkakankaan herkut ovat valmiita poimittaviksi! Pussukoissa on vuorikankaan lisäksi ohut vanu pehmusteena.

Nämä omenat on jo poimittu, vaikka omput ovat vielä aivan raakileita.

Vienoa vintage-kangasta herkkien kukkasten kera.

Vanhan ajan henkeä on myös näissä haalistuneen oloisissa ruusuissa.

Pussukat löytyvät myös täältä.

Taas patalappuja - nyt omenan muotoisena

Patalappu tai mukimatto - kumpikin käyttö käy tälle omenan muotioselle käsityölle.

Taas on käyty pikkutilkkujen kimppuun ja valittu punavalkoisia paloja.

Vihreää pilkahtaa omenan lehdessä, joka on applikoitu risareunoin kiinni tilkkupintaan.

Pannulappujen toinen puolin muodostuu kärjellään seisovista neliöistä ja toisella puolella on piparmintturaitaista kangasta.

Nyt millimetrin-tarkka-silmäinen voi havaita, että neliöt ovat kussakin omenassa eri kokoisia. Pienimmät olivat leikkaushetkellä n. 3 x 3 cm, seuraavat n. 4 x 4 cm, sitten 5 x 5 cm ja suurimmat n. 6 x 6 cm. Yllättävän suuren eron pikkuneiliöiden menekkiin teki näinkin pieni mittamuutos. Pienimmistä neliöistä ommellussa omenassa on n. 100 palaa, kun taas suurimpaan niitä meni vain n. 20 kpl.

Nopealla päässälaskulla huomaa, että nyt tuli kadotettua ainakin 200 pikkutilkkua kuleksimasta!

Kevätkukkijat hurmaavat

Kevätesikko, Primula veris, alkaa lopultakin levitä pihalla ja vallata tylsää nurmialuetta. Keltaiset kukat ovat sinänsä vaatimattomat, mutta värinsä ansiosta näkyvät kauas ja pilkistävät kivasti puiden ja pensaiden takaa.

Huonolla hoidolla olevasta kukkapenkistä nousee iloisia yllätyksiä eli vuosia sitten istutettuja tulppaaneja, jotka ovat jonkin sattuman oikusta säästyneet myyrien hampailta. Lemmikit, Myosotis,  leviävät kiitettävästi sinne minne haluavat, mutta aivan selvästi valoa kohti poispäin varjoisista paikoista.

Hieman aikaisemmat kukkijat helmililja (Muscari botryoides) ja posliinihyasintti (Puschkinia scilloides) sopivat somasti minimaljakkoon, ns. silmäpulloon, joka on kauan sitten hankittu lasitehtaalta.

Vanhoista kirjoista voi tehdä vaikka pinon kukkamaljakon alle.. 

...tai jopa opiskella kasvitietoa ja tutustua eläinmaailmaan.

Ja lopuksi kevään kuningatar eli kukkiva omenapuu, joka loistaa kerran vuodessa ja jää sitten vaatimattomasti taka-alalle kantamaan satoaan.

Kesäpäivä parhaimmillaan

Raparperikiisseli - jo pelkkä tuoksu vie mukanaan lapsuuden kesiin mummolaan. Muistoissa mummon raparperipenkki oli kilometrin tai ainakin viiden metrin mittainen ja täynnä jättimäisiä lehtiä.

 Alkukesän helle-ihme vaatii nestetankkausta ja onneksi vesimelonikausikin on parhaimmillaan.

Kaiken lämmön keskellä omenapuilla piti kiirettä kukkimisen kanssa. Kimalaiset ynnämuut työtätekevät pölyttäjät taisivat hieman jäädä aikataulusta.

Kirsikkapuu loisti hetken valkoisena sinitaivasta vasten. Kukkia oli valtavasti - syksyllä sitten näkee tuleeko hedelmiä näin paljon ja ehtivätkö kunnolla kypsyä.

Lumimaisema-peitto keskellä syksyn lehtisatoa

Jouluun on vielä lähes kolme kuukautta ja lumihankiin ehkä vieläkin pidempi aika. Tunnelmaan voi toki yrittää päästä muutenkin ja hypätä koko pimeimmän syksyn yli kietoutumalla joulu- ja lumiaiheiseen peittoon. Joulunpunainen ja lumivalkoinen sopii ihan kivasti myös putoilevien lehtien kanssa samaan maisemaan..

Jouluaiheisessa peitteessä vaihtelevat luovassa sekamelskassa punaruudut, lumihiutaleet, porot, talvimaisemat, omenat ja pari muutakin kangasta. Valkopohjainen lumihiutalekangas on pehmeää flanellia.

Talvisen torkkupeitteen koko on noin 115 c 172 cm. Peitto sopii myös lapsen sänkyyn päiväpeitteeksi.

Peitto on tikattu ruutujen saumoista koneella. Talvimaisema- kankaassa on ihastuttavia hiukan vanhanaikaisen talvisia kuvia.

Lumimaisema-peitto on nyt myynnissä poppyshome Etsy-kaupassa.

Geometriaa ja kirkkaita värejä pannulapuissa

Taas pannulappuja! Niitä on putkahdellut viime aikoina enemmän kuin ikinä.

Perusvärien lisäksi yksiväristen kankaiden joukossa on mm. vaaleanpunaista, persikkaa ja mintunvihreää,

Kahden kolmion neliöt jäivät yli palettityynystä, jonka palat puolestaan jäivät yli palettipeitosta. Näistä patalapuista ei enää jäänyt mitään "yli", joten tilkkujen ketju päättyi tähän.

Patalappujen toinen puoli on pilkullinen ja välissä on lämpöä sietävä vanu.

Omppupatalaput ne vasta raikkaat ovatkin! Keltaisia omenoita turkoosin sinisellä pohjalla.

Taustakankaissa vaihtelee kirkkaan raidallinen kangas...

..hieman aaltoilevamman raitakankaan kanssa. Omppukangas on käsin painettua puuvillaa ja nämäkin patalaput on vuorattu lämpöä kestävällä vanulla.

***

Omppupatalaput löytyvät poppyshome Bellapuodista.

Patakinnaskavalkadi, omenasato ja tammen lehti

Kolmoset tuli! Punaista käsin painettua omppukangasta riitti harvinaiseen kolmoissynnytykseen. Hmm..Sopii hyvin kolmikätiselle kokille...

Kirsikkaiset hienostuneet patakintaat kirsikan punaisella printillä molempiin käsiin.

Omppukangas täyteläisen oranssilla painovärillä kera kuivatun tammenlehden. Tammi on vielä melko harvinainen puu näillä leveyksillä ja tämä lehti oli harvinaisen suuri. Patakintaat ovat sentään normaalia kokoa.

Vihreiden omenoiden sato luonnonvalkoisella pohjalla näyttää runsaalta, toisin kuin viime syksyn sato puutarhassa.

Eipä juuri näy toukkia eksoottisissa purppuraomenissakaan... Keltainen patakinnas on vannoutunut sinkku ja etsii kotia sellaisen sähäkän leipurin rinnalla, jolla ei ole aikaa laittaa patakinnasta toiseen käteen..

Kaikissa kintaissa on käytetty käsin painettua puuvillakangasta ja lämpöä ketävää huopaa.

Vihannespussit vilkuttavat hyvästit..

..kertakäytölle! Tämäkin on kovin pieni askel ihmiskunnalle, mutta yksilöllä meni vuosia saada toteutettua nämä monikäyttöpussit vihannes- ja hedelmäostoksia varten. Siis hyvästi kertakäyttö!

Lehdissä ja kirjoissakin näkyy aika-ajoin näppäriä ohjeita pussien valmistukseen, mutta lopultahan on kyse vain yksinkertaisesta nyöripussukasta.

Kaapista löytyi epämääräisiä paloja vanhoja valoverhoja ja verkkokangasta sekä hajonneista huppareista pelastettuja nyörejä.

Pussukat on ommeltu mahdollisimman helposti ja nopeasti: Yläreunaan käänne, johon saa pujotettua nyörin, sitten reunat yhteen ja vielä siksakkia vahvistukseksi. Oikeassa elämässä sitten näkee, miten esimerkiksi hintalapun saa tarttumaan kankaisiin tai repeileekö kangas saumoista.

Kevyille ja ilmaville pusseille voisi keksiä käyttöä myös kotona: Keittiössä sipulit viihtyisivät ja hedelmäkärpäset pysyisivät poissa omenoiden kimpusta. Jos käyttäisi valkoista nyöriä ja pesunkestävää verkkokangasta, saisi samalla vaivalla pesupusseja pikkupyykille!