Hedelmiä ja Toile-kuvioita muinaisessa salaisuustyössä

Pieni vihreän ja violetin sävyinen tilkkupeitto sai ensimmäiset ompeleensa jo yli kymmenen vuotta sitten, v. 2008, kun Tilkkulehdessä ilmestyi sarjana Maaritin salaisuustyö. Sitä oli aikanaan oikein hauska tehdä, mutta päällinen jäi lepäilemään vaille viimeistelyä, kröhöm, hetkeksi.

Sellaista sattuu tilkkujen maailmassa, mutta nyt asia on korjattu ja pieni peitto on tässä ja nyt valmiina syksyisellä pihalla. Peiton reunalla kulkeva violetti kaitale ei kuulunut alkuperäiseen ohjeeseen vaan on oma lisäys.

Tikkaukset on tehty "nopeasti valmiiksi"- tekniikalla, eli aaltoilevalla ompelukoneen koristeompeleella käyttäen vaalean vihreää ja lilaa lankaa. Vanu on polyesterin ja puuvillan sekoitetta, ja täytyy tunnustaa, että tikkaus oli paljon hauskempaa sen kanssa, kuin 100 % polyester-vanun kera.

Taustapuolen kangas on vihreä-valkoista ruutukangasta, hiukan paksumpaa puuvillaa, joten peite ei pienestä koostaan huolimatta ole mikään hentoinen tapaus.

Kankaissa on puutarha-aiheista violettia luumu-kangasta, vihreää kaali-kangasta sekä höyhenkuvioita. Mukana myös apilankukkia ja ulkoilma-aiheista toile-kangasta Laura Ashleyltä.

Peitteen koko on n. 100 cm x 100 cm.

Kankaanpainantaa sabluunalla ja Bollywoodia pohjoismaihin

Hiukan Bollywood-henkeä syksyyn ei liene pahitteeksi. Itämaisen mausteisen viirinauhan koristelussa on käytetty yksinkertaisinta mahdollista kankaanpainantaa eli sabluunaa.

Sabluuna on puinen ja valmiina ostettu, mutta näppärä kaivertaa itse omansa tai etsii kotoa jotain kohokuvioista, millä voi painaa. Loppujen lopuksi ainakaan tässä tyylilajissa kuviolla itsellään ei ole niin väliä, kunhan väriä on lisätty vaikutelman aikaansaamiseksi.

Yksivärisistä lipuista ja oranssista hapsunauhasta syntyi viirinauha. Viirit ovat risareunaisia ja kaksipuoleisia, toisella puolella on yksivärinen kangas.

Painokuvio erottuu eri tavoin eri väreistä ja kangasmateriaaleista riippuen. Sileässä puuvillakankaassa kuvio on tarkempi, kun taas rouheammalla pohjalla se jää epäselvemmäksi. Myös värin määrä sabluunassa vaikuttaa terävyyteen.

Tummaan kankaaseen painettaessa väriin kannattaa sekoittaa peittovalkoista, jotta väri ei huku kokonaan kankaaseen.

Viirinauhalla voi ilostuttaa kotia ja puutarhaa sangen pienellä vaivalla ja asennuksella.

Viirinauhan pituus on n. 2 m, yhden lipun koko on n. 10 x 14 cm.

Sadonkorjuun juhlaa uusissa viirinauhoissa

Syksy on puutarhajuhlien aikaa ja pian ovella kolkuttaa jo Halloween-juhlakin. Uuden viirinauhan väritys ja rouheus tuo tunnelmaa kotiin ja pihamaalle.

Nauhassa on kymmenen lippua oranssin, ruskean, viininpunaisen ja keltaisen sävyissä. Kankaiden kuviot ovat kukkasista kukkoihin, vähän pilkkua ja ruutuakin.

Liput on ommeltu kaksipuoleisina risareunaisiksi ja ne on kiinnitetty kurpitsansävyiseen oranssiin hapsunauhaan.

Koko viirinauhan pituus on n. 180 cm. Liput ovat kooltaan n. 10 x 14 cm.

Lippunauhan toinen puoli on ruskean sävyinen.

Tässä vielä kuva toisesta, keltaisen, oranssin ja vihreän sävyisestä lippunauhasta. Lämpöistä ja kodikasta syksyn aikaa kaikille!

Patakinnaskavalkadi, omenasato ja tammen lehti

Kolmoset tuli! Punaista käsin painettua omppukangasta riitti harvinaiseen kolmoissynnytykseen. Hmm..Sopii hyvin kolmikätiselle kokille...

Kirsikkaiset hienostuneet patakintaat kirsikan punaisella printillä molempiin käsiin.

Omppukangas täyteläisen oranssilla painovärillä kera kuivatun tammenlehden. Tammi on vielä melko harvinainen puu näillä leveyksillä ja tämä lehti oli harvinaisen suuri. Patakintaat ovat sentään normaalia kokoa.

Vihreiden omenoiden sato luonnonvalkoisella pohjalla näyttää runsaalta, toisin kuin viime syksyn sato puutarhassa.

Eipä juuri näy toukkia eksoottisissa purppuraomenissakaan... Keltainen patakinnas on vannoutunut sinkku ja etsii kotia sellaisen sähäkän leipurin rinnalla, jolla ei ole aikaa laittaa patakinnasta toiseen käteen..

Kaikissa kintaissa on käytetty käsin painettua puuvillakangasta ja lämpöä ketävää huopaa.

Pareittain

Elokuisesta puutarhasta löytyi parikin asiaa pareittain: Kesäkurpitsa oli piilotellut kaksi valtavaa hedelmää lehtiensä alla, ja nämä kun olisivat parhaimmilaan pieninä...

Maakellarin ilmanvaihtotötteröllä päivää paistatteli kaksi komeaa korentoa. Aika hyvä suojaväri ainakin toistaiseksi, ennen kuin kestopuu harmaantuu. (Sitä kovasti odottelen.)

Alkukesällä istutettu punahattu pukkasi kaksi kookasta kukkaa! Joku toukka oli myös ilahtunut asiasta.

Loppukevennyksenä: Pareittain kevyttäkin kevyempää korennon siipipitsiä.

Pehmeästi pelottavaa

Kohti pimeän syksyn hupsuttelujuhlaa mennään! Tilkkulaatikon oransseista ja keltaisista suikaleista syntyi halloweenin innoittamana kaksi kurpitsakaverusta.

Silmät ja hymy löytyivät puolestaan nappipurnukan vanhoista mustista aarteista, lisäksi hiukan vihreää vartta ja ripustusta varten siksak-nauhaa.

Pöö vaan, onneksi vielä on valoisaa!

Pehmokurpitsa 15e.

***

P.S. Muistathan käydä "tykkäämässä" Poppy's sivuja facebookissa 27.10 mennessä, niin osallistut pöllöisen rullapenaalin arvontaan!

Linkki löytyy oikean sivupalkin yläreunasta.

Satonäkymiä

Kesän viljelyolosuhteet olivat haastavat, alku aina hankala jne...selityksiin voi aina vedota.

Muutama maistiainen kuitenkin saatiin.

Vähän mutta kaunista!

Luonto sensijaan on antelias, kunhan vain jaksaa kantaa satoa metsästä talteen!