Herkullisia värejä ja hempeyttä kännykkäpusseissa

Vuosi kiertyy kohti pimeämpää puolta, mutta pientä piristystä antaa puuhailu värikkäiden kankaiden parissa.

Kauniista kankaista valmistui kännykkäpuusseja kaulassa kulkemaan. Näihin pussukoihin voi toki sijoittaa myös silmälasit tai passin, jos matkustaminen onnistuu.

Pussukan mitat ovat n. 11 x 18 cm. Hihnan pituus vaihtelee hiukan, se on noin 93 cm.

Pussukan yläreunassa on pala tarranauhaa sulkemaan pussin suun.

Pussukka on vuorattu väriin sopivalla puuvillakankaalla.

Nämä kännykkäpussit ja paljon muuta löytyvät myös täältä.

Hyönteisten perässä puutarhassa

Koko kesän uskollisesti kukkineet samettiruusut saivat loppukesällä paljon viearita perhosmaailmasta. Tällä kertaa kukassa on amiraaliperhonen, Vanessa atalanta. Muita kävijöitä ovat olleet nokkosperhoset, sitruunaperhoset ja neitoperhoset.

Keskikesällä kukkineet aitovirnat houkuttelivat pensaskimalaista. Kimalaisiakin on montaa lajia, jotka näyttävät kaikki melko samanlaisilta, joten saattahan olla, että tämänkin lentäjä on vaikkapa kivikkokimalainen.

Tämä kookas yöperhonen on hyvin suurella todennäköisyydellä mäntykiitäjä. Kiitäjä oli mielestään maastoutunut erinomaisesti, ja värien puolesta näin olikin, joskin paikka oli talon porras. Niinpä tätä n. 3-4 senttistä körilästä oli todella vaikea olla huomaamatta.

Jotenkin tämän katseen edessä tekee mieli perääntyä!

Villiintyneen ruusun kukat ihastuttivat myös hyöteisiä, mutta kamera ei niitä ehtinyt tallentamaan.

Kultakuoriainen Cetonia aurata ihasteli keskikesän kukkijaa eli juhannusruusua. Kuoriaisesta lähtee voimakas pärinä sen noustessa siivilleen. On kai sen verran raskaampi lentäjä, ainakin perhosiin verrattuna!

Sirkus, eläimet ja orastavaa matkakuumetta avaimenperissä

Komea pieni tilkku sirkusaiheesta, eli leijona ja hänen kiltin näköinen kesyttäjänsä pääsivät nyt avaimenperän hahmoiksi.

Moni muukin eläin roikkuu mukana: pöllö, kissa, mäyris ja etanat. Lontoon punainen bussi poikkeaa joukosta - liekö patoutunutta matkakuumetta ilmassa?

Avaimenperän kokonaispituus on n. 16 cm. Kankaan alla on vahvike ja taustakangas, reunat on tikattu tiiviisti yhteen.

Nauha on valittu sävysävyyn kuvan kanssa ja ommeltu avainrenkaan läheltä yhteen.

Taustakangas pyrkii olemaan yhteensopiva ns. etupuolen kuva-aiheen kanssa. Tässä leijonankesyttäjän toinen puoli.

Avaimenperät löytyvät tästä linkistä sekä täältä.

Eläinpyramidi pastellisävyisessä seinävaatteessa

Toukokuisen hellepäivän satoa: Eläinpyramidi-seinävaate sai loppusilauksen helmistä ja paljeteista. Sirkusteemaiseessa pyramidissa taiteilevat: Roteva violetti norsu, käsinseisontaa esittelevä veijari apina, kolme koiraa, korvarengasta käyttävä apina, sininen pöllö sekä harvinaislaatuinen vihreä sirkusleppäkerttu.

Tilkkutyö on ommeltu applikoiden eläinhahmot kukkaniitylle eli taustakankaalle. Applikaatiot ovat risareunaisia ja ommeltu koneella tikaten kiinni.

Norsu on saanut tikatun satulan ja pääkoristeen sekä paljetteja, helmisilmän ja sirkustirehtöörin sauvan.

Leppäkertun tasapainoilu yhdellä koivella on jännittävää seurattavaa, mutta toistaiseksi tasapaino pitää. Pöllö ja apina tuntuvat luottavan harjoituksen tuomaan varmuuteen.

Keväinen tulppaaniketo on tikattu vapaalla konetikkauksella.

Seinävaatteen koko on n. 33 x 52 cm.

Syksyn luontohavainnot kuvina

Syksyisen metsäkävelyn pääsi yllättämään käpytikka, joka antoi kuvata itseään ahkerassa työ touhussa. Siinä sai säleet lentää niin lahosta sähkötolpasta kuin muistakin puunrungoista.

Tikan selkäpuolella näkyy komea musta-puna-valkoinen kuviointi. Taitaa olla nuori koiras kyseessä.

Ruska hehkui komeimmillaan ja lehdet - tässä tammenlehti - loistivat auringossa kultaisina.

Puutarhaan aseteltu pieni valkoinen lintuhäkki toimii oivana koristeena. Linnut saavat lennellä vapaina sen ulkopuolella.

Syksyiset vihreän ja ruskean sävyt luonnossa ovat myös kauniita, vaikka eivät olekaan yhtä äänekkäitä kuin keltaiset, oranssit ja punaiset.

Hiljaista kauneutta on myös kuivassa kangasmetsässä kasvavan männyn juuristossa.

Toiselta puolelta paljastuukin, että männyn juurilla on kova työ pidellä kiinni hiekkaisesta harjunrinteestä, joka meinaa vähä vähältä murentua alta.

Pieni mutta vikkelä vieras innostui ripustautumaan kuistin ohuisiin pitsiverhoihin ennen syyskylmien tuloa.

Netistä löytyvien kuvien kanssa vertailuun perustuen arvaus lajista olisi kultaheinäsirkka, Chrysochraon dispar.

Leppäkertuilla loppukesän kiireet

Lämpimät ja aurinkoiset loppukesän päivät saivat pihan kuhisemaan leppäkertuista. Parhaimmillaan pystyi yhdellä silmäyksellä laskemaan toistakymmentä kerttua samalta peneltä alueelta.

Kokoontumisajoilla lienee merkitysensä leppäkerttujen sosiaalisessa elämässä ja talveen valmistautumisessa, mutta ihminen keskittyi ihmettelemään ja räpsimään kuvia. 

Toisin kuin yleensä, nämä leppikset kipittivät lujaa pitkin ja poikin kukkia ja lehtiä, sekä häiriintyivät helposti kameran linssistä.

Monta kuvaa meni roskakoriin epäselvyytensä vuoksi, mutta onneksi muutama otos jäi muistoksi näistä leppäkerttupäivistä.

Leppäkerttutietoutta netistä:

Leppäkertut eli leppäpirkot ovat kovakuoriaisia, vajaan senttimetrin pituisia puolipallon muotoisia hyönteisiä.

Eräs yleisimmistä on kaikkien tuntema seitsenpistepirkko, jonka punaisessa kuoressa on seitsemän mustaa pistettä. Kaikki leppäkertut eivät kuitenkaan ole punaisia, vaan esimerkiksi 22-pistepirkko on väriltään keltainen.

Useimmat niistä käyttävät ravinnokseen kirvoja ja punkkeja, joten ne ovat puutarhurille hyödyllisiä eläimiä. Leppäpirkot ovat petohyönteisiä. Myös leppäketun toukat ovat petoja.

Jos häiritset leppäkerttua, se erittää keltaista, tahmeaa ja pahanhajuista nestettä. Jos nesteen ruikkiminen ei auta, leppäkerttu vetäytyy kuoreensa ja näyttelee kuollutta.

Nämä petohyönteiset näyttävät kyllä kovin somilta eikä hyödyllidyysestäkään ole haittaa!

Tillinkukka ja muita yksityiskohtia

Tilli kasvoi tänä kesänä yli odotusten ja komeat kukinnot ovat ilahduttaneet elinvoimaisuudellaan. Tillin kukka on kookas, mutta yksityiskohdat ovat hyvin kevyet ja herkät, suuri kukinto pitää sisällään paljon pieniä yksityiskohtia.

Samat kukinnot aivan "eri valossa" nähtynä eli yksinkertaisesti pilvisenä päivänä vastavaloon kuvattuna. Lähietäisyydeltä katsottuna pieni on todellakin suurta.

Myskikurpitsa kasvaa suurilehtisenä koristekasvina ilman yhtään kurpitsaa, mutta se on silti hauska rönsyilleessään pitkin pihaa. Näistä kärhöpyörteistä tulee tahtomattakin mieleen satu Tuhkimosta ja kurpitsavaunuista.

Pihan pienempiä ovat tietysti pörriäiset, tässä kimalainen ahertaa isomaksaruohon kukassa. Melkoisen kokoinen siitepölymöykky on jo tarttunut mukaan.

Modernia ja graafista muotoilua edustaa tämä jääsalaatti, joka on entisenä kaupan ruukkusalaattina jatkanut elämäänsä piharuukussa. Korkeutta on tullut jo tuplasti alkuperäiseen nähden. Monet muutkin entiset ruukkusalaattilajit sekä -persilja on innostunut kesästä ja ulkoilmaelämästä.

Neljä sydäntä vaiko onnenapila?

Tämä käsin applikoitu sydänblokki sai alkunsa jo peräti seitsemän (7) vuotta sitten syyskesällä. Sehän ei ole mikään yllätys, että jotkut käsityöt tarvitsevat aikaa marinoitua.

Marinoitumisen tuloksena blokki sai paikkansa tyynynpäällisen somisteena.

Kesän vähäisemmän käsintekemisen jälkeen tyynyn ompelu tuntui sopivalta verryttelyltä.

Vaikka blokissa on neljä erillistä sydäntä, kuvio alkoi muistuttaa enemmänkin apilanlehteä, joten tyyny saa kunnian olla nimeltään Onnenapila. Kultaisen keltainen tähtikangas on sekin oikein onnellisuutta tihkuvaa, viittaa "kultaan" ja "onnellisiin tähtiin" noin sopivan viitteellisesti.

Tyynyn etupuoli on tikattu koneella vanun kanssa, taustapuolella on pujotusaukko sisätyynylle. Taustapuolen kangas on hiukan etupuolen keltaisesta kankaasta poikkeava tähtikangas. Tyynyn koko on noin 45 x 55 cm ja se on myynnissä poppyshome Etsy-kaupassa.

Onneksi vielä on tätä kesää jäljelllä!

Ei kesää ilman pioninkukkia ja ötököitä

Mitä olisi kesä ilman pioneja??

Tässä uusin pionihankinta, Ewelina, jossa oli vasta yksi kukka.

Hyvin kaunis!

Moninaisempaa kukintaa ovat edustaneet huolettomat keltaiset tarha-alpit.

Joukossa kasvaa valkoista luonnonkukkaa, jonka nimestä ei ole mitään tietoa.

Somaa joka tapauksessa.

Tämä yksinäinen sembramännyn käpy on sinänsä vähän outo kuvattava.

Mielenkiintoista oli kuitenkin seurata, miten nopeasti kymmenet kävyt katosivat männystä.

Eräs orava ja tikka istuivat kolme päivää oksilla (sulassa sovussa) ja mässäilivät kaikki siemenet kerralla.

Pioni nro kaksi, Sorbet, ei olekaan aiemmin intoutunut näin kukkimaan.

Peräti kolme lautasenkokoista kukkaa!

Viimeisenä vielä kesän ötökkäkuva.

Viheliäinen vuohenputki saa armon olla nelivyöjäärän kuvaustausta.

Latinaksi Leptura quadrifasciata, jos haluaa oppia jotain triviaalia.