Kirsikkapuun ensikukinta hurmaa

Kyllä tätä onkin odotettu: Rusokirsikkapuun, Prunus sargentii, taimi on istutettu n. 5 - 6 vuotta sitten aurinkoiselle eteläseinustalle. Tänä keväänä oksissa näytti olevan lupaavan näköisiä palleroita, jotka osoittautuivatkin kukkanupuiksi!

Kukkia ei ole vielä kovin paljon, mutta ne olivat sitäkin suurempi ilonaihe. Samaan aikaan kukkien kanssa alkavat kehittyä punertavat lehdet, jotka lisäävät pienen puun näyttävyyttä.

Säät ovat olleet suosiolliset (eli viileät) ja kukinnasta on saanut nauttia jo viikon verran ja ehkäpä kukinta kestää vieläkin pidempään.

Ainoa ongelma tässä on, että vaikka kuinka monta kuvaa ottaisi, niin mikään kuva ei pysty kunnolla toistamaan kirsikankukinnan todellista lumoa.

Kesän luontoyllätykset ja menovinkki

Kuluvan kesän luontoyllätys nro1 on: Kukkiva amaryllis pihalla. Ihmeellistä tässä upeassa kukinnassa on se, että kukkasipuli on peräisin v. 2021 joulukukkaistutuksesta. Sipuli vietti viime kesän pihalla kasvimaalla, talvehti +10 asteisessa varastossa ja päätti lopulta kukkia uudelleen. Kaiken lisäksi sipulista näyttää tulevan kaksi kukkavartta.

Luontoyllätys nro 2: Pihalla tuhisteleva siili on näyttäytynyt jo useampaan kertaan, yleensä iltaisin viiden jälkeen. Siili on melko rohkea yksilö, katsoo ihmisiä vinoon, ei vaivaudu menemään kerälle, vaan tuhisee itsekseen ja köpöttää pensaan alle piiloon.

Luontoyllätys nro 3: Sisälle taloon tulleet kaksi todella pientä oravanpoikasta, jotka siirretiin hyvin nopeasti ulkoruokintaan. Oravat viettivät muutaman päivän laatuaikaa terassilla tutkien ja etsien syötävää, kunnes kaikkosivat tiehensä.

Lopuksi kotimaan kulkijoille vinkki: Tampereella käydessä kannattaa poiketa Haiharan kartanon alueella, jossa on vaihtuvia kesänäyttelyitä, leppoisa kahvikamari ja Runebergin mökissä Interi ry:n kesäpuoti.

Uudet kuosit nimilapuissa - mikä on voimaeläimesi?

Matkalaukkuun ja kassinsankaan sopivat nimilaput saivat uusia kuoseja massasta erottuvissa väreissä.

Uusissa nimilapuissa on monia eläinkuvioisia kankaita, joista voi löytää oman toteemi- tai voimaeläimensä. Tai vaikka oman lemmikkinsä.

Toiset meistä ovat lintubongareita, toiset laululintusia. Monet meistä seuraavat pihan lintusia ja ruokkivat niitä. Lintuihmiselle sopii sinikeltainen tagi.

Metsän ovela seikkailija näkyy aika usein nykyään myös kaupunkiympäristössä. Kettu on selviytyjä, johon on mukava samaistua.

Vielä astetta söpömpi, mutta puutarhoissa tuhoisampi on metsäkauris alias bambi. Sekin on ryhtynyt asustelemaan samoilla reviireillä ihmisten kanssa. Vai toisinpäin?

Kissaihmiset ovat vannoutuneita faneja, jotka eivät yleensä vaihda koskaan lempieläintään. Eikä ihme, sillä onhan kissan ja ihmisen yhteinen historia ihan järjettömän pitkä. Tässä leppoisa kotikissa on toteuttanut perinteistä kotityötään eli pyytänyt hiiren.

Pandat ovat pelkkää ihanuutta, ainoa ongelma täällä pohjolassa tuntuu olevan niiden hoitamisen hintalappu.

Norsuihin liittyy vahvasti ominaisuudet viisaus ja uskollisuus. Luontodokumenttien ehdottomia suosikkeja.

Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä koiraihmisten oma nimilappu. Lemmikkikoiria on suomessa lähemmäs miljoona ja koirarotujakin on ihan valtavasti. Koira on se ihmisen kaikkein uskollisin ystävä.

Lomalla Billnäsin Ruukissa - ihan kuin ulkomailla

Billnäsin Ruukissa on hienosti säilynyt pala suomalaista teollisuushistoriaa. Kaiken lisäksi vanhat rakennukset ovat silmää hivelevän kauniita omalla teollisromanttisella tavallaan.

Liika korjaaminen ei ole pilannut miljöötä. Tässä näkymä Mustionjoelle Sepän talon ikkunasta.

Muurissa on alueen vanhinta osaa, luonnonkivistä muurattua perustusta 1600-luvulta.

Rakennukset ovat mielenkiintoisesti osana maisemaa, kuin sinne tänne heiteltynä. Johtunee varmaan siitä, että alue on rakentunut usean vuosisadan aikana.

Keltainen ja vaaleanpunaiseksi maalattu tiilirakennus hehkuvat ilta-auringossa kilpaa. Miksi täällä sitten tuntee olevansa kuin ulkomailla? Sitä tunnetta ei ole ihan helppo järjellä selittää, mutta jotain tekemistä asian kanssa voisi olla paikassa huokuvassa vanhan kunnioittamisessa ja miljöön eheydessä.

Mikäpä sen mukavampaa, kun reissusta kotiin palatessa pioni lupasi pian kukkia. Kukinta on niin nopeaa, ainakin sateen sattuessa, että hitaammalla voi mennä koko komeus ohi.

Saa paistaa - aurinkotuolin jatkoaika

Lähtötilanne: Aikansa eli n. 15 kesää palvellut aurinkotuoli, jossa on alumiinirunko ja polyrottinkipunoksinen istuin- ja selkänoja.

Aika ja sääolot haurastuttavat muovisen polyrottingin niin, että se napsahtelee poikki lähes katseen voimalla.

Istuinosassa oleva kuoppa ei ole kovin miellyttävä ja ennemmin tai myöhemmin tuosta olisikin pyllähtänyt läpi.

Istuimeen ja selkänojaan tulee säänkestävää terassikangasta, joka on tarkoitus kiinnittää runkoon sirkkarenkaiden kautta pujotetulla nyörillä. Sirkkarenkaiden nakuttelu ei mennyt ihan kuin S********ä, mutta varmasti kyseessä on vain harjoituksen puute.

 

Runko näyttää yllättävän raikkaalta kuurauksen jälkeen. Kovasti oli sammal ruvennut kasvamaan ja viimekesän lehtiäkin löytyi.

Ja tältä tuoli näytti pitkän ja hartaan punomisoperaation jälkeen. Tässäkin tapauksessa purkaminen tuli välillä tutuksi, jos pujottelussa rutiini hävisi ja nyöri pujahti väärässä järjestyksessä renkaisiin.

Kankaasta jäi vielä sopiva pala tyynylle, joka todellakin viimeistelee mukavuuden!

Kevättä kurkkimassa eteläisessä Ruotsissa

Mikä maa, mikä kaupunki? No otsikkokin se jo kertoi, että kyseessä on naapurimaamme Ruotsi. Kaupungille ovat tunnusomaisia kanavat ja puistot, se on kuningaskunnan kolmanneksi suurin ja sieltä pääsee suurta siltaa pitkin Kööpenhaminaan. Siis Malmö.

Keskustan läpi virtaavan kanavan varrelta voi bongata taidetta, joka ovelasti sulautuu miljööseen.

Eräänkin sillan reunustalla komeilevat kuuluisien taiteilijoiden pronssiin valetut kengät.

Upeat vanhat rakennukset ihastuttavat vanhassa keskustassa. Tässä Apoteket Lejonet- rakennus vuodelta 1896, itse apteekki juontaa juurensa keskiajan loppupuolelle 1500-luvulle.

Hiukan uudempaa aikaa Stortorgetilla edustaa muraali, jossa on kivasti vanhahtavia värikkäitä mainoksia.

Ehkä Malmön kuvatuinpia katunäkymiä löytyy Jacob Nilsgatanilta. Eikä ihme; täällä tuntuu siltä, kuin uppoaisi leppoisaan ruotsalaiseen lastensatuun.

Polkupyörä on suosittu menopeli ympäri vuoden, vaikka meren läheisyys kyllä tuntui tuimissa kevättuulissa.

Onkohan asukkailla laskuri, kuinka monta turistia tunnissa kuvaa tätä katua? Aivan hurmaavia pikkutaloja ei ole liialla remontoinnilla pilattu.

Pienen päiväretken arvoinen ulkoilmakohde Katrinetorp löytyi bussimatkan päästä. 

Aikaisin keväällä puutarha uinui vielä talviunta, mutta arvata saattaa, että kesällä tämä on vieläkin ihastuttavampi miljöö.

Tällä kertaa sai tyytyä kurkistelemaan kasvihuoneeseen.

Puutarhassa on sekä muotopuutarha, että englantilainen puistopuutarha. Sinisorsa viihtyi hyvin jälkimmäisessä.

Hieman ideoita ahtaaseen pihaan: Puut (ehkä omenapuita??) kasvavat aivan talon seinustalla ja ne on leikattu voimakkaasti ja seinänmyötäisesti. Juurella tietysti hehkeä kukkapenkki.

Tänne olisi ihana palata vielä uudelleen!

***

Tilkkuihmisille: Hyvin varusteltu söpö pieni myymälä Quiltameva, https://www.quilta.nu/

Askartelutarvikkeita laidasta laitaan Panduro, Stora Nygatan 27

Ruusuniitty - pieni tilkkupeitto

Ruusua ja kukkaa yhdessä jos toisessakin tilkussa! Joskus enemmän on enemmän, kun kukkakuoseista on kysymys.

Tämä romanttinen ja hiukan boheemi pikkupeitto syntyi lahjapussista, jossa oli paljon valmiiksi leikattuja salmiakin muotoisia tilkkuja. Kankaat ovat verhokangastyyppistä sisustuspuuvillaa.

Palat oli hauska koota yhteen, kun peite ei ole suurensuuri, n. 78 x 89 cm. Kulmien kohdistaminen oli se hankalin osuus.

Peitto sopii vauvansänkyyn, seinävaatteeksi tai vaikka pöytäliinaksi. Pehmusteena on ohut polyester-vanu.

Taustapuolella on puna-valkoinen toile-kangas, jossa on maalaisromanttinen kuvioaihe.

Peitto löytyy myös Etsy-kaupasta.