Siniset hyrrät keltaisessa tilkkupeitteessä

Sininen ja keltainen tilkkupeitto on ommeltu raastuvan rappuset (Courthouse steps) -mallilla. Raastuvan rappuset tai käräjäsalin portaat on muunnos vanhasta tutusta hirsimökkiblokista. Hyrrät on ommeltu sinisistä ja vihreistä printtikankaan suikaleista ja taustana on yksivärinen keltainen kangas. Blokin keskipala on hiukan taustaa tummempi keltanen tilkku.

Tilkkupeitteen koko on n. 133 x 186 cm, joten se sopii lapsen sänkypeitteeksi tai torkkupeitteeksi. Hyrrät on sijoiteltu peitteeseen modernin vapaamuotoisesti.

Reunakaitale on leikattu vintage-kankaasta, jossa on epäsännöllisiä ruutkuvioita. Samaa kangasta on myös peitteen taustapuolella.

Konetikkauksen lisäksi peitteessä on sinisillä ja vihreillä puuvillalangoilla tehtyjä vahvoja käsintikkauksia kuvioiden ympärillä. 

Taustakangas on yhdistelmä vihreää ja kuviollista kangasta.

Rypistynyt "vintage"-ulkonäkö on aikaansaatu pesemällä valmis peitto pesukoneessa. Yksivärinen vaalea keltainen kangas vaikutti liian lattean sileältä ennen pesua.

Yksi hyrräkuvio muodostuu kahden hirsimökkiblokin avulla.

Kupliva kevätkukka-tilkkutaulu

Nyt teki mieli tarttua tähän melko pitkään keskeneräiseksi jääneeseen pikkuiseen tilkkutyöhön. Työn aihe on viitteellisesti keväinen, joten vuodenaika tuntui sopivalta työn valmistumiselle. Tilkkutaulussa on käytetty violetin, vihreän ja keltaisen sävyisiä printtejä, joiden kuvioaiheissa on esikoita ja kuplia taikka palloja. Lisäksi mukana on muutama itse värjätty tilkku.

Käsin kirjotut kukkaset ovat hentosia ja osa vielä ihan nupullaan.

Jonkun kukkasen terälehdet suorastaan lentelevät kevättuulessa menemään.

Kankaat on ommeltu yhteen kaarevilla saumoilla. Kankaiden reunojen leikkaaminen siten, että kaarevat saumat sopivat toisiinsa, onnistuu laittamalla kaksi kangasta päällekkäin yhdistettävistä reunoista ja tekemällä aaltoilevan leikkausviivan leikkurilla. Valmis minitilkkutyö on tikattu käsin helmilangoilla pitkin pistoin.

Abstraktia aihetta voi tulkita omien mielleyhtymien kautta: Tässä voi nähdä kukkia kauempana niityllä, perhosia, lintuja tai vaikka kevätauringon välkettä.

Pienen tilkkutaulun koko on n. 29 x 29 cm.

Minitilkkutyö löytyy myös Etsy-kaupasta.

Sekalaiset tilkut yhteen boro-tekniikalla

Joskus on kiva rennosti tikkailla käsin tilkkuja yhteen aivan intuitiivisesti.

Tilkkupussista voi nostaa "arvalla" paloja ja asetella puoliksi päällekkäin ja vierekkäin.

Tai voi päättää, että punaiset ja siniset palat kuuluvat joukkoon ja ehkäpä ruusukuvioiset ja ruudulliset.

Sitten kun tikkailee käsin suuntaan ja toiseen palat kiinnittyvät yhteen ja alla olevaan tukikankaaseen. Pieni reunojen rispaaminen kuuluu asiaan.

Tämä tekniikka on sitä kotikutoista boroa ilman että pistoista ottaa mitään stressiä: saavat olla senpituisia kuin haluavat.

Tikkauslangan väri vaihtui aina kun edelliseen väriin kyllästyi.

Aikanaan valmiista tilkkupinnasta tuli kaksi vetoketjupussukkaa, kooltaan n. 20 x 15 cm.

Pellavalinnut, sydämet ja kansanomaista kirjontaa

 

Pitkästä aikaa kädet kävivät kangaspusseissa ja sieltähän nousi esiin vaaleita ja punaisen sävyisiä pellavatilkkuja.

Tilkut olivat juuri sopivan kokoisia näihin lintuihin ja sydämiin.

Aika rustiikkiset koristeet saivat vielä ylleen ketjupistokirjonnan kansanomaisessa hengessä.

Ihaninta oli tietysti valita langan väri kuhunkin lintuun sopivaksi!

Sydämissä on kirjontaa vain toisella puolella, kun taas "lentokykyiset" linnut ovat kaksisiipisiä ja -silmäisiä.

Tällä erää lintuja valmistui ainakin yhdeksän erilaista väriyhdistelmää ja sydämiä kuusi.

Lahjakorttikuori tapetista ja langasta

Todellinen viime hetken lahjakuori syntyi tapetinpaloista ja puuvillaisesta punaisesta kirjontalangasta.

Leikkuualustan, viivaimen ja pyöröleikkurin avulla tapetin leikkaus käy nopeasti ja tarkasti. Kuoret on ommeltu sivureunoistaan kiinni käsin pistelemällä, hyvin vapaamuotoisesti kuten kuvasta voi todeta. Lankana on punaista puuvilla-kirjontalankaa.

Kuoren voi vielä koristaa terveisillä, tarroilla, leimasimilla tai mitä vielä keksiikin.

Erilaisilla koristesaksilla voi koristaa reunoja, tapettia on helppo ja hauska leikellä.

Hyvän Joulun toivotukset ovat valmiina lähtöön!

Boro-tyyliset pussukat tilkuista

Sana boro on tullut vastaan viime aikoina täällä blogimaailmassa. Kun asia alkoi kiinnostaa, yritin etsiä hakukoneella netistä ohjeita suomeksi, miten boroa oikeaoppisesti tehdään.

Jostain syystä en löytänyt ohjeita tai kärsivällisyys loppui kesken. Päätin kokeilla tilkuilla ja langoilla, ihan vain tikata jotain boro-tyylistä. Tässä linkki englanninkieliselle sivulle, jossa on lyhyesti kerrottu boro-tikkauksen historiasta.

Minun silmääni borossa ei näytä olevan erityisiä sääntöjä tikkien pituudesta, järjestyksestä tai suunnasta. Joten en luonut itselleni mitään sääntöjä myöskään.

Tilkut on aseteltu vapaasti pohjakankaan ja vanun päälle. Tikkaussuunnitelma on syntynyt tehdessä ja lankojen väri on vaihtunut sen mukaan, kun edelliseen kyllästyi. Valmis borotilkku muuntautui pussukaksi, johon on lisätty vuorikangas ja tietysti vetoketju.

Langat ovat muliinilankoja ja puuvillalankoja, keskenään hiukan eri vahvuuksia.

Pussukan koko on n. 17 x 18 cm.

Sydämellisesti kirjomalla villaneuleista

Pehmeän lempeät villasydämet tuovat jo ajatuksen talvesta ja talven juhlista. Villasydänten materiaalina on huovutettu villalevy tai huovutetut villaneuleet.

Sydämiin on kirjottu kaksi lumihiutaletta, jotka kaikki ovat tietysti hiukan eri muotoisia, niin kuin ne oikeat taivaalta varisevat hiutaleetkin.

Sydämen reunassa on myös käsin tikattu helmilankatikkaus.

Ripustus käy kätevästi rustiikilla sisalnarulla.

Tämä tumman metsänvihreä sydän sai vihreän reunatukkauksen,

Sydämillä voi koristaa kotia asettelemalla niitä pöydälle, kukka-asetelmaan, vadille, ovikoristeeksi tai vaikka joulukuusen oksille.

Kesän kultaiset muistot

Jo tuli kesää ikävä! Aurinkoa, valoa, lämpöä, kukkia...

Kuvissa kaikki näyttää vielä astetta valoisammalta, muisti ja kamera rajaavat parhaat palat.

Köynnöstuessa kasvava ruusupapu pääsi hitaasti vauhtiin kolean alkukesän vuoksi. Onneksi ritilää koristivat edes omintakeiset kangasmadot ja pallerot!

 Saapa nähdä minkä näköisiä nämä korsteet ovat ensi kesänä, kun luonnonvoimat ovat niitä koulineet.

Syysasteri on sitten kiitollinen kukka ja kukkii muuten nimestään huolimatta jo kesällä. Helppohoitoisuuden lisäksi pidän erityisesti kukan väristä.

Kirsikkasato yllätti odotukset, mutta rastaat saivat jo vihiä herkkujen sijainnista. Saapa nähdä miten ensi vuonna käy, ovatko herkkusuut paikalla joka vuosi entistä suuremmin joukoin?

Kirjaimia kirjomaan

Sain haasteen, joka ei ollut lähelläkään osaamisaluetta: Kirjoa patakintaisiin käsin monogrammi tai nimikirjain.

Ensin suunnistin kirjastoon, jonka varastosta löytyi ihania vanhoja kirjoja kirjainten kirjonnasta. (Hyvin riimitety!)

Kuvat olivat erinomaisen houkuttetelevia ja antoivat ymmärtää, että lopputulos olisi upea.

Mutta paluu todelisuuteen: Miten saan jäljennettyä kirjainmallin tummalle ja vieläpä kirjavalle kankaalle, joka kaiken lisäksi on jo valmis patakinnas, eikä pala kangasta?? Kirjoissa oli joitakin ohjeita, mutta yllättävän vähän. Oletan, että ennenvanhaan (milloin se sitten olikin) tällainen tieto ja taito oli niin itsestään selvää, ettei siitä kirjoitettu oppaita. Päädyin siihen, että kirjailen leivinpaperin läpi, tuli mikä tuli, ja revin lopuksi paperin pois varovasti.

Leivinpaperi osoittautui paksuksi, joten vaihtaisin sen nyt silkkipaperiin. Lankana oli paksuhko helmilanka, jossa on kaunis luonnonvalkoinen sävy. Kintaat on ommeltu provencen kankaista, lomamuistoista.

Hankaluuksiin nähden lopputulos on ihan tyydyttävä rustiikkiin tyyliin. Suurta arvostusta tuntien katson nyt kaikkia "ennenvanhaan" kirjottuja lakanoita ja pyyheliinoja.