Joskus tämän pitkän talven alkupuolella komea fasaanikukko tepasteli nyppylän päällä. Lunta ei ollut vielä nimeksikään, joten murkinaa varmasti löytyi.
Yllättävää tilanteessa oli se, että paikalla oli samaan aikaan myös toinen komea fasaaniherra ja kuopsuttelu sujui yhteisymmärryksessä.
Talvista ja lumista maisemaa on myös tässä kuusipuiden koristamassa kaitaliinassa. Täytyy toivoa, ettei lähimetsän kuusista tule aivan näin ruskeita.
Tosin pakkaspäivän valossa puut näyttävät tosiaankin melko värittömiltä.
Pitkän talven toisessa päässä on kuitenkin aina kevät, niin tänäkin vuonna. Valossa on taas ihmeellistä uutuudenviehätystä ja sitä riittää päivä päivältä enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti