Luonto näyttää jo lepäilevän ensi kevään koitosta varten, mutta kun tarkemmin katsoo, niin paljon siellä ulkona kuitenkin tapahtuu näin loppusyksylläkin. Parvi pulleita ja ihanan punaisia punatulkkuja pyrähtelee aina silloin tällöin pihalla etsimässä marjoja ja viimeisiä omenoita.
Mihin lie ovat tyttö-tulkut kadonneet, kun niitä ei näkynyt. Ovatko kenties niin pensaikon värisiä, ettei puolihämärässä huomaa? Vai olisiko tässä viime kesän poikue, jossa oli vain poika-tulkkuja?
Punatulkuilla on jännä pillimäinen vihellysääni, joka on helppo oppia tunnistamaan komean ulkonäön lisäksi.
Joitakin lintuja on melko mahdoton erottaa oksistosta. Tässäkin kuvassa on peräti neljä urpiaisen näköistä lintusta haavan siemeniä syömässä.
Jos kulkee niin sanotusti ojasta allikkoon, voi vielä törmätä rannoilla törröttävään järviruokoon. Aurinkoisena syyspäivänä se voi näyttää vaikka modernilta maalaukselta.
Jäätynyt ruoko on kaunis ja abstrakti näky!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti