Taikatalvea etsimässä

Muistoja joulukuusenhakumatkalta: lempeää lumisadetta ja pientä pakkasta. Kaamos painaa niin, ettei päivä aivan valkene. Maisema alkaa näyttää taianomaiselta ja hämärässä on enemmän värejä, kuin ensinäkemältä uskoisi.

Koira katoaa kuusen alle tutkimaan koloja ja jotain mielenkiintoista hajua. Siellä on varmaankin myyränkolo tai viime kesäinen linnunpesä. Pikkupakkasessa tassujakaan ei palele.

Arkinen mesiangervo on muuntautunut tunnistamattoman herkäksi kaunottareksi ja käyttää pitsimäistä lumihuntua. Kuivuneet kasvit ovat niin hentoja ja herkkiä, että tuntuu kuin pieni puhalluskin riittäisi hajottamaan ne pieniksi murusiksi.

Kuusenoksan kaunis vihreä pilkottaa vastasataneen lumipumpulin alta. Yksittäiset lumihiutaleet ovat kauniita!

Jokin pienistä kuusista on valittava ja sahattava mukaan; anteeksi metsä, mutta näitä taimia tulee lisää joka vuosi ja ne tuntuvat kasvavan aivan silmissä.