Boheemia tilkkuilua räsymattotyyliin

Jos joku muukin on ihastunut v. 2014 valmistuneen (lasten) elokuva Paddingtonin lavastukseen, niin kehtaan tunnustaa, että olen katsonut sen monen monta kertaa. Joka katselukerta yritän ehtia tarkentamaan Brownien talon ullakkohuoneen sängynpeittoon. Se on nimittäin tilkkupeitto.

Peitto on ilmeisesti koottu tällaisista neliöistä, jotka muodostuvat vinoon ommelluista suikaleista.

Kovasti värikäs peitto on boheemi ja perinteiseen räsymattohenkeen värit vaihtelevat vapaasti ja sen kummemmin suunnittelematta.

Tähän mennessä on syntynyt kymmenkunta 5,5" neliötä. Riittävästi toistaiseksi nukenpeittoon tai tyynyliinaan. Tavoitteet ovat tietenkin paljon korkeammalla...

Kankaat on scrappy quilt -hengessä otettu suoraan tilkkupussesta, jolloin monivärisyys on taattua.

Vielä ei silmissä vilise, mutta mitä suurempi pinta, sitä suuremmat riskit ovat olemassa. Toisaalta myös liika yksitotisuus on riski. Saa nähdä kuinka käy!

Kruunu prinsessalle tai prinssille - blokki paperitekniikalla

Aikani etsittyäni ohjetta kruunu-tilkkublokkiin päätinkin piirtää sen ihan itse. Ensimmäisestä kruunusta tuli (kullan)keltainen ja violetilla suurella jalokivellä koristettu.

Toisesta tulikin jo sitten pinkin kirjava ja narrihenkisempi raidallisella koristeella.

Kruunu on ommeltu paper piecing -tekniikalla eli tilkut on ommeltu paperikaavan päälle.

Blokkia voi käyttää osana jotain suurempaa työtä, kuten peittoa, tai se voi koristaa kassia tai tyynyä. Nämä kaksi koe-blokkia leijailevat vielä aivan sellaisenaan. Uusia väriyhdistelmiä täytyy vielä kokeilla, jotta se mieluinen löytyy.

Mukavia ompeluhetkiä kaikille jotka tilkkujen ja kankaiden parissa askaroivat!

Toiveiden talvi

Tänä mustana joulukuisena päivänä mieleen tulee kauniit lumiset maisemat vuosien varrelta. Toiveiden talvi on tietysti kauniin lumivaippainen, kevyesti pakkasen puolella, ja aurinko paistelee ainakin sen hetken, kun tällä puolella palloa ehtii.

Lumi peittelisi armollisesti lakastuneet kukat ja kasvit. Kaikki kuollut ja ruskeakin kaunistuu lumiviitassa.

Vihreä väri korostuu lunta vasten, kun muut värit ovat vähissä. Tässäkö syy meidän suomalaisten värimakuun, joka ei yleensä ole kovin runsas?

Tämä kuva on melko epätarkka, mutta jokainen joka on pakkaspäivänä ulkoillut, tietää välittömästi, millaiselta sää kuvassa tuntuu.

Pakastemarjat säilyvät hyvin ulkona linnuille ja oraville. Miten eläinten ravintotilanteen käy jatkossa, jos pakastemarjoja ei enää ole tarjolla?

 

Hetken on tämä herkkupöytä katettuna, kunnes parvi rastaita tai tilhiä saapuu paikalle.

Kuvia katsellessa tekee mieli kaivaa sukset pölykerrosten alta ja lähteä umpihankeen hiihtämään. Niskassa voi aivan tuntea puiden oksilta pudonneen lumen kirpeän kylmyyden.

Aurinkoisella mäellä voisi hetkeksi pysähtyä ja vain katsella ympärilleen ajattelematta erityisesti mitään.

Järvenselälle sivakoidessa tietysti unohtuu, että lumityöt ovat odottamassa pihalla, mikä onkin lumitalven harvoja tylsiä puolia. Kovat pakkaset kasvattavat myös lämmityskuluja, mutta ehkäpä oikea talvi on sen arvoinen.

Onnellista Uutta Vuotta 2020!

****

Lahjakorttikuori tapetista ja langasta

Todellinen viime hetken lahjakuori syntyi tapetinpaloista ja puuvillaisesta punaisesta kirjontalangasta.

Leikkuualustan, viivaimen ja pyöröleikkurin avulla tapetin leikkaus käy nopeasti ja tarkasti. Kuoret on ommeltu sivureunoistaan kiinni käsin pistelemällä, hyvin vapaamuotoisesti kuten kuvasta voi todeta. Lankana on punaista puuvilla-kirjontalankaa.

Kuoren voi vielä koristaa terveisillä, tarroilla, leimasimilla tai mitä vielä keksiikin.

Erilaisilla koristesaksilla voi koristaa reunoja, tapettia on helppo ja hauska leikellä.

Hyvän Joulun toivotukset ovat valmiina lähtöön!

Kiirettä pitää joulupajassa

Vielä pitää ahertaa monta yötä ja päivää, että kaikki pienet lahjat saadaan ajoissa pukinkonttiin. Tässä on vastavalmistuneita pikkuisia kolikkokukkaroita värikkäistä ja iloisista kankaista.

Nämä kukkarot eivät taida ehtiä Etsy-kauppaan enää ennen joulua, mutta muita pieniä kukkaroita sieltäkin löytyy. Myynnissä on myös näitä pieniä kehyksiä.

Iloista Joulunodotusta kaikille!

****

Luonto laskeutuu talvilepoon

Luonto näyttää jo lepäilevän ensi kevään koitosta varten, mutta kun tarkemmin katsoo, niin paljon siellä ulkona kuitenkin tapahtuu näin loppusyksylläkin. Parvi pulleita ja ihanan punaisia punatulkkuja pyrähtelee aina silloin tällöin pihalla etsimässä marjoja ja viimeisiä omenoita.

Mihin lie ovat tyttö-tulkut kadonneet, kun niitä ei näkynyt. Ovatko kenties niin pensaikon värisiä, ettei puolihämärässä huomaa? Vai olisiko tässä viime kesän poikue, jossa oli vain poika-tulkkuja?

Punatulkuilla on jännä pillimäinen vihellysääni, joka on helppo oppia tunnistamaan komean ulkonäön lisäksi.

Joitakin lintuja on melko mahdoton erottaa oksistosta. Tässäkin kuvassa on peräti neljä urpiaisen näköistä lintusta haavan siemeniä syömässä.

Jos kulkee niin sanotusti ojasta allikkoon, voi vielä törmätä rannoilla törröttävään järviruokoon. Aurinkoisena syyspäivänä se voi näyttää vaikka modernilta maalaukselta.

Jäätynyt ruoko on kaunis ja abstrakti näky!

Tonttulakkien uudet kuosit

Nyt tuli tehtyä tonttulakkeja, jotka ovat vähän jotain muuta kuin perinteistä punaista ja valkoista. Modernit tonttulakit ovat kuviollista, tai vähintään raidallista puuvillaa. Vasemmalla vaaleansininen tonttuhattu on tietysti hattu- (tai pipo-) -kuvioinen! Punavalkoisessa taas värit ovat perinteisen jouluiset, mutta kuosissa onkin lauma raidallisia seeproja.

Limenvihreä tonttulakki toivottaa Hyvää Joulua eli Merry Christmas.

Tässä suloisen sinisessä hatussa on tonttulakkipäisiä jääkarhuja. Toisilla on vain punainen kaulaliina, ehkä hattu on lentänyt hyisessä tuulessa?

Kulkunen tiestysti hatussa pitää olla, sehän on tonttulakin paras osa heleän kilinänsä vuoksi.

Lakkien päänympärys on n. 62 cm ja korkeus n. 43 cm.

Kaikki tonttulakit yhteiskuvassa, nämä löytyvät Etsy-kaupasta.

Mukavaa pikkujoulunaikaa kaikille!

Jossain paistaa aina - koteloita silmälaseille ja aurinkolaseille

Aurinkolasit ja aurinkohattu eivät voisi olla vähemmän ajankohtaisia näin marraskuussa. Mutta ainahan se aurinko jossain paistaa - tai ainakin joskus, jos ei juuri tänään. Ja kun lasit eivät ole nenällä, niin ne on kiva säilyttää pehmoisessa kotelossaan, vaikkapa sellaisessa jossa on maatuskanukke ja värikkäitä palloja.

Myös silmälasit tarvitsevat suojusta, tässä sinivihreässä versiossa on siili ja muita metsän eläimiä ja ruutukuosia.

Toinen siili-aiheinen silmälasikotelo on punaisen ja vihreän säyinen. Kotelon saa suljettua ohuella satiininauhalla, joka kiepautetaan napin ympäri.

Silmälasikotelot on pehmustettu tukevalla vanulla ja tikattu sekä vuorattu yksivärisellä vihreällä kankaalla. Koko on n. 9 x 17 cm.

Talvea ilman lunta

Kun on pakkasta muttei lunta, niin järven rannalta voi löytää jännittäviä jäämuodostelmia, aina hiukan erilaisia. Tässä kallionkolossa jää on saanut säteittäisen muodon, aivan kuin sitä olisi venytetty.

Rantakallioilta voi myös bongata ihmiskäsien aikaansaannoksia. Esimerkiksi nuotion pitäminen jättää todella pitkäaikaisen jäljen. Tämä pinkki sydän amorin nuolineen sensijaan saattaa kulua nopeamminkin pois näkyvistä.

Lumen tuloa odotellessa ihan pienenpieni kuurapeitekin antaa talven tuntua. Joskus maisema on superkaunis kimmeltävine huurteineen, kuin yli-innokkaan lavastajan hanskasta. Vain Bambi puuttuu.

Karusta maisemasta silmä alkaa etsiä kauneutta, johon kesäaikaan ei kiinnitä huomiota.

Myös värejä ja sävyjä näkee harmaassa, mustassa ja ruskeassa ihan runsaasti, kun vain malttaisi katsoa.