Tilkkutyyny viimeisistä kuusikulmioista

Isoäidin kukkatarha -vauvanpeitteestä yli jääneet kuusikulmiot riittivät oikein hyvin yhteen n. 50 x 50 cm kokoiseen tyynynpäälliseen. Tyynyn taustapuoli on ruusukuvioista kangasta.

Heksagoneja ei enää riittänyt "kukkien" muotoiluun, joten lopputulos on modernin abstrakti. Kulmiot on yhdistetty ihan sattumanvaraiseen järjestykseen, josta ei löydy hyvällä tahdollakaan mitään logiikkaa.

Reunukset on samaa pallokangasta kuin peitteessäkin ja tyynyn etupuoli on tikattu koneella.

Tyyny on melkein yhtä suuri kuin peittokin, joten ne ovat hiukan epäsuhtainen pari! 

Hempeästi heksagoneja pikku peitteessä

Eipä uskoisi kun tätä pientä peitettä valmiina katselee, että lähes 140 kuusikulmiota tähän meni. Kuusikulmiot on ommeltu käsin yhteen. Loput peitteestä onkin sitten surautettu koneella.

Ennen yhteen ompelemista kuusikulmiot (eli heksagonit) on harsittu paperikaavan päälle. Kun kulmiot on ommeltu reunoistaan yhteen, harsinlagat ja paperit poistetaan.

Malli on nimeltään isoäidin kukkatarha eli Grandmother's flower garden.

Peitto on tikattu koneella laidasta laitaan melko tiheään.

Koko on n. 62 x 67 cm.

Taustakangas on suurikuvioinen ruusu- ja kukkakangas "isoäidinaikaiseen" tyyliin.

Peitto löytyy myös Etsy-kaupasta.

Fasaani ja sen lauma

Pihapiiriin on muuttanut asumaan fasaanilauma. Tässä lumella tepastelee eräs lauman (ainakin) kuudesta kanasta.

Kanojen lukumäärää on vaikea laskea, sillä ne maastoutuvat hyvin pensaikkoon ja liikuskelevat yleensä ovelan huomaamattomasti.

Kanalaumaa paimentaa äänekäs ja korea kukko, joka ensimmäiseksi kiinnittikin huomiota. Tosin kukko on näin talvella enimmäkseen hiljaa. Ja oli omissa menoissaan kuvaushetkellä.

Lauma yöpyy pensaissa ja oksistoissa, mihin tällä suojavärillä kyllä maastoutuu täysin.

Alkukesällä paikalla nähtiin tusinan verran pikkuisia fasaanitipuja, liekö nämä yksilöt peräisin siitä pesueesta.

Talvipäiviä värittää vielä joulukukista uskollisesti kukkiva amaryllis. Päivänvaloakin tuntuu riittävän nyt pivä päivältä pidempään.

Räväkät Maritilkkuiset toilettipussukat

Hyvää ja Onnellista Uutta Vuotta 2021!

Monenkuosista ja -väristä Maritilkkua on tullut hillotuksi menneiden vuosien varrella. Ilman suurempia suunnitelmia niistä valmistui viime syksynä tilkkupintaa synkkien päivien piristykseksi.

Tilkkupinnan suunnittelu olisikin ollut melko turhaa, kun sen sitten leikkelee paloiksi ja ompelee pussukaksi. Koskaan kun ei tiedä, mikä kohta tai kuvio "kankaasta" sattuu keskelle, reunoille ja pohjalle.

Tilkut on ensin ommeltu yhteen pitkiksi suikaleiksi. Suikaleet on puolestaan ommeltu isommaksi pinnaksi. Konetikkaus vanun ja vuorikankaan kera tekee pussukasta napakan.

Tähän pienempään pussukkaan sattuikin sitten oikein iloiset kirkkaat värit.

Vuorikangas on valkopohjaista kangasta, jossa on myöskin melko suuri kuviointi Marikankaiden tyyliin.

Villaneuleesta sohvatyynyksi - piristystä pimeään

Iloa ja lämpöä vuoden pimeimpään aikaan tuo raikkaan värinen villatyynynpäällinen.

Tyynyn materiaalina on pesukoneessa huovutetut villaneuleet, siis kierrätystä parhaimmillaan.

Huopatilkut on ommeltu yhteen leveällä siksakilla, joten tyynyn pinta on tasainen eikä siinä ole paksuja saumakohtia.

Taustapuoli on ommeltu valkoisesta huopakankaasta. Sisätyynyn pujotusta varten on aukko, jonka sulkee puinen ruskea nappi.

Tyynyn koko on noin 42 x 42 cm.

Sekalaiset tilkut yhteen boro-tekniikalla

Joskus on kiva rennosti tikkailla käsin tilkkuja yhteen aivan intuitiivisesti.

Tilkkupussista voi nostaa "arvalla" paloja ja asetella puoliksi päällekkäin ja vierekkäin.

Tai voi päättää, että punaiset ja siniset palat kuuluvat joukkoon ja ehkäpä ruusukuvioiset ja ruudulliset.

Sitten kun tikkailee käsin suuntaan ja toiseen palat kiinnittyvät yhteen ja alla olevaan tukikankaaseen. Pieni reunojen rispaaminen kuuluu asiaan.

Tämä tekniikka on sitä kotikutoista boroa ilman että pistoista ottaa mitään stressiä: saavat olla senpituisia kuin haluavat.

Tikkauslangan väri vaihtui aina kun edelliseen väriin kyllästyi.

Aikanaan valmiista tilkkupinnasta tuli kaksi vetoketjupussukkaa, kooltaan n. 20 x 15 cm.

Silmälasit kulkevat kaulapussissa

Kaikki alkoi tuuman levyisistä kangassuikaleista. Ja tietysti 1" x 1" keskineliöstä. Nimittäin hirsimökki-blokki.

Kun neljä hirsimökkiä oli valmiina, niistä muodostui pussi.

Pussiin tuli vuorikangas ja vielä vinokaitaleesta hihna.

Ja - voila- sanoisi ranskalainen, mukana kulkeva silmälasikotelo on valmis!

Pussukan mitat ovat n. 8 x 18 cm ja hihnan pituus n. 72 cm.

Tässä linkki yhteen hirsimökkiblokin ompeluohjeeseen.

Raikkaasti raitaiset joulusukat

Hyvää Itsenäisyyspäivää suomalaiset!

***

Nämä raikkaan vihreät ja punaiset joulusukat valmistuivat vaihteeksi erilaisesta materiaalista. Vihreä-valkoinen raitakangas on nimittäin paksuhkoa neulosta.

Sukkien yläreunaa koristavat punaiset printtikankaat ovat sensijaan puuvillakangasta.

Neuloskankaiden leikkaaminen ja ompelu on joskus haasteellista venymisen, rispaantumisen ja reunan rullaantumisen takia. Tässä tapauksessa homma oli kuitenkin kohtuullisen siedettävä juuri materiaalin tukevuuden ansiosta. Lisäksi puuvillakankainen vuori tukevoittaa sukkia.

Joulusukat antavat jo luvan haaveilla raikkaasta joulutunnelmasta pikkupakkasilla kevyoden lumihiutaleiden leijaillessa.

Nämä joulusukat löytyvät myös Etsy-kaupasta.

Syksyn luontohavainnot kuvina

Syksyisen metsäkävelyn pääsi yllättämään käpytikka, joka antoi kuvata itseään ahkerassa työ touhussa. Siinä sai säleet lentää niin lahosta sähkötolpasta kuin muistakin puunrungoista.

Tikan selkäpuolella näkyy komea musta-puna-valkoinen kuviointi. Taitaa olla nuori koiras kyseessä.

Ruska hehkui komeimmillaan ja lehdet - tässä tammenlehti - loistivat auringossa kultaisina.

Puutarhaan aseteltu pieni valkoinen lintuhäkki toimii oivana koristeena. Linnut saavat lennellä vapaina sen ulkopuolella.

Syksyiset vihreän ja ruskean sävyt luonnossa ovat myös kauniita, vaikka eivät olekaan yhtä äänekkäitä kuin keltaiset, oranssit ja punaiset.

Hiljaista kauneutta on myös kuivassa kangasmetsässä kasvavan männyn juuristossa.

Toiselta puolelta paljastuukin, että männyn juurilla on kova työ pidellä kiinni hiekkaisesta harjunrinteestä, joka meinaa vähä vähältä murentua alta.

Pieni mutta vikkelä vieras innostui ripustautumaan kuistin ohuisiin pitsiverhoihin ennen syyskylmien tuloa.

Netistä löytyvien kuvien kanssa vertailuun perustuen arvaus lajista olisi kultaheinäsirkka, Chrysochraon dispar.