Taas saapuu syksy kera lentävien lehtien

Niin kuin syksykin saapuu joka vuosi, myös vanhoihin ompeluideoihin tulee palattua aina uudelleen. Näitä lehtipatalappuja pikkutilkuista on syntynyt aiemminkin.

Vihreän, oranssin, keltaisen ja ruskean sävyisiä tilkkuja on hauska sommitella lehden muotoon.

Eri väristen tilkkujen välissä kulkevat tikkaukset korostavat lehtisuonia.

Pannulaput on kantattu vihreällä kanttinauhalla, josta on ommeltu myös ripustuslenkki.

Taustakangas on puna-vihreä-valkoista kasvikuvioista puuvillaa. Eristeenä on paksua polyester-vanua.

Nämä lehtipannulaput löytyvät taas myös Etsy-kaupasta.

Kirjavat isokorvaiset koiranpennut

Koiranpentujen väritys on aina yllätys: Samassakin pesueessa voi olla lilaa, mustaa ja kirjavaa yksilöä.

Viiden pehmo-mäyräkoiran pesue valmiina vatsan kiinniompelemiseen. Paikka on hellejakson vuoksi varjoisalla parvekkeella, jossa pieni tuulenhenkäys saa olon jotenkuten mukavaksi. Koirat on täytetty polyester-vanulla. Ilme on vielä muurahaiskarhumainen ennen korvien kiinnittämistä ja kirsun sekä silmien ompelua.

Korvien kiinnityksen jälkeen hahmo alkaa muistuttaa jo enemmän koiraa.

Kylläpäs sitä taiteillaan uhkarohkeasti parvekkeen kaiteella!

Lopulta pesueeseen tuli eloa ja vauhtia, kun silmät saatiin auki ja kirsu antoi hajuaistin.

Tässä koko katras kera muutaman isosiskon ja -veljen.

Pehmomäyrikset löytyvät nyt Etsy-kaupasta.

Solmiokankaista unimaski

Tämäkin tuli kokeiltua: Solmiokankaista ommellut unimaskit. Solmiot on avattu saumoistaan, kangas silitetty ja kiinnitetty tukikankaaseen ennen ompelua. Pehmusteena on polyester-vanu ja sisäpuolella sileää mustaa samettia.

Osa solmiokankaista on silkkiä ja toiset ovat todennäköisesti keinokuitua.

Jatkaaksemme rustiikkisella teemalla, kävelyretkellä löytyi kovin ruosteinen polkupyörän raato rantamaisemasta. Aika näyttävä sinänsä, oli varmaankin käynyt likoamassa siellä kyseisessä järvessä. 

Tämän polkupyörän kilometrit ovat kyllä tulleet täyteen jo jokin aika takaperin. Aineen hajoaminen on jo selkeästi käynnissä.

Kyseinen järvenranta olikin sitten oikein silmää hivelevän kaunis kaikessa seesteisessä sinisyydessään.

Riemunkirjavat toilettilaukut tilkuista

Kolme erikokoista tikattua pussukkaa näkivät päivänvalon. Suurin on kokoa 32 x 25 cm (leveys yläreunasta ja korkeus). Keskimmäinen korkea mutta kapeampi 25 x 23 cm ja pienin 25 x 20 cm.

Pussukat on ommeltu Maritilkuista vapaasti yhdistellen tavoitteena värikäs ja iloinen pinta.

Jonkinlaista värivalintaa on kuitenkin aistittavissa, esimerkiksi tässä pienimmässä teemana voisi olla vihreä ja punainen.

Suurimmassa on enemmän sinistä joukossa..

...ja keskikokoisessa violettia, keltaista ja ruskeaa.

Vuorikankaana on harmaan ja valkoisen sävyisiä printtikankaita. Vetoketjureuna on vahvistettu mustavalkoisilla kankailla.

Pehmustetut pikkupussukat kesäisistä kankaista

Kesäpäivän käsityönä valmistui pino pieniä pehmustettuja pussukoita.

Pussukan koko on n. 14 x 14 cm, joten se sopii esimerkiksi apupussukaksi laukkuun. Sisään sujahtaa vaikkapa avaimia, meikkejä, vaihtorahaa tai aurinkolasit.

Kankaiden valinta on aina yhtä kivaa mutta haastavaa. Loppusuoralle pääsi monia kesäisen kukkivia ja heleitä vaihtoehtoja.

Mansikkakankaan herkut ovat valmiita poimittaviksi! Pussukoissa on vuorikankaan lisäksi ohut vanu pehmusteena.

Nämä omenat on jo poimittu, vaikka omput ovat vielä aivan raakileita.

Vienoa vintage-kangasta herkkien kukkasten kera.

Vanhan ajan henkeä on myös näissä haalistuneen oloisissa ruusuissa.

Pussukat löytyvät myös täältä.

Lomalla Billnäsin Ruukissa - ihan kuin ulkomailla

Billnäsin Ruukissa on hienosti säilynyt pala suomalaista teollisuushistoriaa. Kaiken lisäksi vanhat rakennukset ovat silmää hivelevän kauniita omalla teollisromanttisella tavallaan.

Liika korjaaminen ei ole pilannut miljöötä. Tässä näkymä Mustionjoelle Sepän talon ikkunasta.

Muurissa on alueen vanhinta osaa, luonnonkivistä muurattua perustusta 1600-luvulta.

Rakennukset ovat mielenkiintoisesti osana maisemaa, kuin sinne tänne heiteltynä. Johtunee varmaan siitä, että alue on rakentunut usean vuosisadan aikana.

Keltainen ja vaaleanpunaiseksi maalattu tiilirakennus hehkuvat ilta-auringossa kilpaa. Miksi täällä sitten tuntee olevansa kuin ulkomailla? Sitä tunnetta ei ole ihan helppo järjellä selittää, mutta jotain tekemistä asian kanssa voisi olla paikassa huokuvassa vanhan kunnioittamisessa ja miljöön eheydessä.

Mikäpä sen mukavampaa, kun reissusta kotiin palatessa pioni lupasi pian kukkia. Kukinta on niin nopeaa, ainakin sateen sattuessa, että hitaammalla voi mennä koko komeus ohi.

Kännykkäpussit kesämenoon - sopii myös passille

Kesämenoon sopii kevyt kännykkäpussi, varsinkin jos vaatetus kevenee ja taskut pienenee. Kesäkäsitöidenkin on kiva olla keveitä, jottei tekeminen liikaa sido ja hiosta.

Matkailua ajatellen on mukava laittaa myös passi ja tärkeät liput kaulapussiin.

Näissä pussukoissa on nyt hiukan pidempääkin hihnaa, jos haluaa pujottaa pussin kulkemaan käsivarren alle kainaloon.

Suloisesta sushi-kotelosta tuli suosikki!

Pussukan koko on n. 11 x 18 cm ja hihnojen pituudet vaihtelevat välillä 92 - 112 cm.

Saa paistaa - aurinkotuolin jatkoaika

Lähtötilanne: Aikansa eli n. 15 kesää palvellut aurinkotuoli, jossa on alumiinirunko ja polyrottinkipunoksinen istuin- ja selkänoja.

Aika ja sääolot haurastuttavat muovisen polyrottingin niin, että se napsahtelee poikki lähes katseen voimalla.

Istuinosassa oleva kuoppa ei ole kovin miellyttävä ja ennemmin tai myöhemmin tuosta olisikin pyllähtänyt läpi.

Istuimeen ja selkänojaan tulee säänkestävää terassikangasta, joka on tarkoitus kiinnittää runkoon sirkkarenkaiden kautta pujotetulla nyörillä. Sirkkarenkaiden nakuttelu ei mennyt ihan kuin S********ä, mutta varmasti kyseessä on vain harjoituksen puute.

 

Runko näyttää yllättävän raikkaalta kuurauksen jälkeen. Kovasti oli sammal ruvennut kasvamaan ja viimekesän lehtiäkin löytyi.

Ja tältä tuoli näytti pitkän ja hartaan punomisoperaation jälkeen. Tässäkin tapauksessa purkaminen tuli välillä tutuksi, jos pujottelussa rutiini hävisi ja nyöri pujahti väärässä järjestyksessä renkaisiin.

Kankaasta jäi vielä sopiva pala tyynylle, joka todellakin viimeistelee mukavuuden!

Tikankontteja etsimässä

Tikankontti, Cypripedium calceolus, on Suomen kookkain kämmekkäkasvi. Sen kukintaa pääsee seuraamaan melko harvoissa paikoissa luonnossa.

Nyt löytyi kyllä kasvupaikka, jossa oli muutamia tällaisia suurempia ryhmiä, mutta kaikissa ei ollut vielä edes nuppuja.

Valoisalla paikalla kukat olivat jo pidemmällä nupullaan, mistä saa jo hiukan viitteitä kukan väristä.

Vielä menee päivä tai muutama ainakin, ennen kuin kukat aukeavat; harmi vaan, että retki on jo silloin ohi.

Tikankontti on rauhoitettu koko Suomessa. Myöskin sen elinympäristö on rauhoitettu esim. joiltakin metsänhoidollisilta toimenpiteiltä.

"Rauhoitetun kasvin tai sen osan poimiminen, kerääminen, irti leikkaaminen, juurineen ottaminen tai hävittäminen sekä siemenien kerääminen on kielletty. Sen sijaan kasvien valokuvaaminen on sallittua, jos kuvaaminen ei vahingoita kasvia."

Ehkäpä ensi vuonna retkeilyn ajoitus osuu paremmin!