Kuului laulu enkelten...

Hyvää Joulua jokaiselle;

tonttuja, enkeleitä, seimen lapsia;

lahjapaketteja, kuusenkynttilöitä, karamelleja;

iloa, riemua, rauhaa, lämpöä;

herkkuja, pipareita, pähkinöitä...

Kullekin kuten sen itse haluaa!

Jälleen valoa ikkunassa

Joskus vuonna muinaisena hankittu puinen, sorvattu, muovihavu-hopeakäpy-koristeinen sähkökynttelikkö sai uuden mahdollisuuden...Komeron viimeisestä sopesta kaikkien joulukoristekerrostumien takaa haettu hirvitys sai pintaansa yhden rosoisen kerroksen valkoista spraymaalia ja kaulaansa bling-bling -rusetin. Ja katso: kynttelikkö kelpaa taas valon tuojaksi ikkunalle! Ehkä sitten vuonna 2018 tai jotain se saa päälleen pinkin, mustan tai hopeisen maalikerroksen...

Me oo-oomme sankareita kaikki...

...laulua nuotin vierestä; onneksi ette kuule! Askartelin kuitenkin 14 ansiomerkkiä jaettavaksi ansioista ja ansioiden vierestä kenelle tahansa ja mieluiten niille, jotka eivät ensimmäisenä mieleen tulisikaan. Toisissa on tekstiä ja muissa kuva kertoilee enemmän kuin pari englanninkielistä vanhaa fraasia. Tärkeintähän on söpöys ja höpöys! Sertifikaatit ovat halkaisijaltaan 9 cm, kiinnitys kohteeseen koruneulalla. 7e/kpl

Tumput suorina

Suomen Tasavallan 93:s itsenäisyyspäivä meni muuten tumput suorina, paitsi että yhdet suhteellisen suorat tumput tuli kudottua tv:tä katsellessa. Lapaset eli vanttuut on tarkoitettu herra E:lle, jolla on melko korkea käsineiden hukkausprosentti! Talvella tässä ilmastossa ei millään pärjää ilman käsineitä...Nyt pääsee potkaisemaan potkurin matkaan, eikä palele!

Joulukuu - lunta ja jäätä

Vuoden luontoennätykset jatkuvat (kesän ennätyshelteitä ken vielä muistaa?): Marraskuu oli ennätyskylmä, järvi jäätyi ja lumi satoi ennätysaikaisin...Näitä ennätyksiä ei tosin ole virallistettu missään ennätysten-virallistamis-virastossa, ne ovat sitä "musta tuntuu" -osastoa. Nyt maisema on kuorrutettu valkoisella jenkkielokuvista tuttuun joulutyyliin ja maahan on siroteltu hopeahilettä. Pakkaspäivänä kimalletta leijuu myös ilmassa; sitä varmaan ripotellaan jostain isosta astiasta...

Koiraneidin nenä on haikeasti kohti jäistä ulappaa, mutta sinne ei ole vielä menemistä, sanoi emäntä. Täytyy tyytyä haistelemaan myyrien, oravien ja rusakoiden jälkiä tukevalla maalla!